maanantai 17. helmikuuta 2020

KUUMA!

on ollu päivä ja son kulunu täälä viilennetyys tiloos, enoo etuterassia kauempana käyny ja pukeutunu pelekkiin pokseriihin. Suihkus pariinki kertaan jo ja varmaan vielä ennen nukkumaanmenoa kerran... eise kauaa viilennä, mutta mukava makoolla märiän pyyhkeen alla. Huomenna sitte isoolle kirkolle ja ysiltä olis tarkootus startata, kunhan saarahan kuski joka ajaa auton kaupunkilta kotio. Mr. Kanom (nimi tuloo siitä ku kova tekemään makeisia, kanom tarkoottaa makeesta) on yleensä hommaa hoitanu ja uskoosin onnistuvan huomennaki. Pakkaukses ei kauaa meekkää, pikkuusen parempaa paitaa mukaan josko vaikka mentää sinne yläkertaan eineelle, jos satuttaas saamaan pöytä. Viimeksi siälä yävyttäes ei ollu tilaa koko illan aikana ja silloon syätiin sitte hyvää, mutta palio halavempaa katuruakaa Pratunamin alueella. Mutta rautatieaseman ravintolas on kans pakko käyrä, mutta kattotahan sitte sitä kunhan huomenna sinne päästähän. Kolomisen tuntia kestää minivanilla isoolle kirkolle ja sitte siitä Khaosanin seurulta otetahan tavallinen taksi hotellille. Hotellihan on aikoonaan ollu maailman kahareksanneksi korkein rakennus, mutta eioo sitä enää lähelläkää ja alueella on palio korkiampia tupia vaikka kuinka monta. Mutta respaki sijaattoo muistaakseni 16. kerrokses josta sitte mennähän eri hissillä huanekerroksiin ja viimeksi oltiin muistaakseni 24. kerrokses ja niiton vissihin yli seittemnäkymmentä kerrosta. Alakerras on kaikenmaailman kauppoja ja räätäliä, muistaakseni siältä löytyy silikkipaitojaki isompia kokoja. Jotta saatan huamenna julukaasta jonku kuvan, ja halukkaat vois tilata ittellensä ristuksen komian pairan. Hinnaksi tuloo posteineen 25-30 juuroa, muistaakseni. siinä mun kaapista löytyvät pairat ja kokoja on aina neliään äksäänki asti ja se sitte mahtuu jo aikalailla isoommallekki. Kuvio on periaattees sama kaikis, pohojaväri vain vaihteloo ja löytyy pinkkiäki jos sellaanen kiinnostaa. Pratunamis on sitte vielä muitaki kauppoja jois isoja kokoja muitaki paitoja, mutta nämon oikiaa silikkiä varmasti. Tai ainaki meleko varmasti. Ja pairan saa halutessaan postiski, mutta kattotaan sitä hintaa sitte tuonnempana. Elikkäs huomenna. Muuta en täältä sitte juuri kellekkää tuakkaa, nua pairat ei oikiastaan paina mitää ja mahtuu vaikka mihin rakohon ja toimii hyvin pehemikkeenä laukuus. Meillon tuatavaa kyllä ku varustetaan taas vaunua alakavahan kautehen ja hyllyt tyhyjänä monenlaasesta tarvikkeesta ja ne täälä palio halavempia, jotta kannattaa ylimäärääsiä laukkuja varatakki. Meillä kolome ylimääräästä maksettuna ja sehän tekoo sitte 115 kiloa laukkuunensa, viimeksi jäi 100 krammaa vajaaksi... ja sitte lisäksi 2 x se kahareksan kiloa jokka menee käsimatkatavaroona, mutta mullon tiatokoneslaukku ja sitte siihen yks sinne ylähä mahtuva laukku. Niin pitääs nuas olla tilaa monemmooselle tarvikkeelle. Mitää tuarettahan täältä ei enää saa tuarakkaa, laki muuttunu alakuvuaresta, mutta kattotaan josko muistamattomana jonku chilipussukan johonki livautan... äläkää vain ilimoottako tullille. Mutta nyt alakaa kello lähentyä uhkaavasti kuutta ja on meirän eineen aika, mitähän se pau on tälläkertaa teheny? Jotaki hyvää kumminki, värkkiä on vaikka mihinkä. Kanaa ja possua kumminki, kalaaki näytti olevan siivouksen alla. Mutta minen näistä lammikoos kasvatetuust akaloosta niinkää piittaa, maistuu muta niin kovaa joskus jotta jää syämättäki. Ja kerran sain yän kestävän ripsakan ku söin jotaki ojasta kalastettua, mutta hyvin maustettua kalaa... saattoo olla ne mausteekki jokka sen yön kestävän ripulin aiheutti. Mistäs näitä aina osaa tiätää. Son tuurinkauppaa mahataurin saaminen, sen saa vaikka oven kahavasta jos on saarakseen. Tai sitte likaasista astioosta, saatika jäistä... jotta tuurissa on senki asian kans. Mutta asetan itteni pian orottavalle kannalle tuanne etuterassille. Kattotaan kuinka aamulla kerkiän nakutella, luultavasti kerkiän ku kumminki herään kuurenkantturoos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti