tiistai 18. helmikuuta 2020

tänään

sitte pikkuunen trippi isoolle kirkolle ja niinku eileen vähä uumoolinki, heräsin taas kutakuinki kuurelta. Päivä eioo vielä valiennu, mutta kukot kuittaallu jo toisenki tovin ja samoon pikkulinnukki kovaa äänes. Ja pimiää on vielä, mutta nyt on taas piliviä taivaalla ja pikkuusen alakaa värittyä sellaaseksi hailakan punaaseksi niitten välistä. Jotta sieltä se päivä nousoo aikamoisella vauhrillaki. En muistanu enää illalla kysyä, jotta saatihinko se kuski ajamahan auto pois kaupunkista, mutta eiköhän tuoki asia varmistu täs lähituntien aikana. Kiirusta eioo, kunhan siinä ysin kantturoos ollahan minivanis ja matkalla isoolle kirkolle. Ruuhkia on kumminki lähempänä keskustaa ja siinä saattaa mennä toinenki tovi kun ruuhka ei liiku mihinkää. Yleensä matkan alakuosa sujuu hyvinki sutjakkaasti, mutta sitte saattaa jumittaa niin jotta loppumatka tuplaantuu. Son aikamoosta se liikenne tuala isoolla kirkolla, niitä autoja ja mopoja ku on pikkuusen reilummin ku Jurvan kirkolla lauantaisin... Puuron meinasin tekaasta kaiken varmuureksi, ettei pääse hiuko yllättämähän kesken kaiken... minivani yleensä pysähtyy ottamaan kaasua ainaki sen kerran ja siinä justihin kerkiää vessas käyrä ja jotaki pikaasesti haukata jos sattuu olemaan sopivaa ruakaa myynnis ja yleensähän näis on justihin sellaasta jokon jo valamiina ja niin matkaajat saa jotaki suuhunsa. mutta täsny saan kaikes rauhas juara teeni ja puuronki kerkiän syärä ennenku taloo rupiaa heräälemähän ja niinku mainittua, kiirista eioo. Tämä valakeneminen tapahtuu tosiaan vauhrilla, nyt jo on melekeen täys päivä ja eioo ku vartti ku vasta pikkuusen pilivien välistä alakoo häive näkyä. Nuo pilivet näyttää jo siltä, jotta sieltä vois kuvitella jotaki satavanki, mutta tuskin sellaasta ihimettä tänään ainakaa nähärähän. Täälä eioo satanu koko aikana oikeen piskoakaa, ainoat pisarat oon nähäny ku Jarin kans mentiin Pattijoelle niin muutaman pisara tuli tuulilasihin, mutta ei sitä sateeksi voinu sanoa millää. Tuos lähellä meitä, itteasias Jarin tyänä on kerran satanu pari tuntia kaatamalla, mutta täs ei pisaraakaa. Moltihin silloon Cha-amis ja varmistettiin ettei täälä vain satanu... Ja maa on aiva rutikuivaa, riisisarot jää tulematta ku ei kannata taimia laittaa kuivaan maahan ku eioo sitä vettä kasteluun. Ja sitä vettä vaaritahan aika reippaasti jos meinaa saara riisin kasvamahan, joet ja kanavat ku on kans jo rutikuivia, jottei lyä oikeen leiville tua riisinkasvatus. Ja täälon turha kuvitella saavansa jotaki katokorvauksia, saattaa jokunen ropo jostaki tulla, mutta ei toimeentuloksi asti kumminkaa. Jos sato jää välihin, on tuurissaan mistä vilieliäs aa tulonsa, menemällä hanttihommiin jollekki toiselle vilieliälle joka vilielöö vaikka sokeriruakoa joka kasvaa paremmin kuivas. Tai sitte johonki tehtaaseen joita täs lähistöllä on, mutta ei niilläkää kaikille halukkaille kausihommia oo tariota. Nojaa, piisaa tuosta aiheesta jo varsin hyvin. Nyt sitte pian puuron alittoon, taitaa olla vielä se toinen sämpylä tallella, jotta nautiskelen sen puuron kera. Toivotahan meille turvallsita matkaa isoolle kirkolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti