sunnuntai

valienninki muuukkit , tänään nukuttiki pikkuusen makiammin ja heräälinki vasta tuos kuren jäläkeen. Mutta ylähä nousin vasta vähäaikaa sitte ja laitoon hetimmite teen hautumahan. Temppelin markkinat tai miksi niitä juhulia nyssitte haluakaa sanoa, loppuuvat eileen ja tais vaimoki sinne vielä keriitä. Ensiksi oli siälä vanahan taloon naapuris niis valavojaasis ja sitte vissihin temppelillä. Mullei oo oikeen selekiää kuvaa tai muistoa, jotta mihinkä aikaan mahtoo vaimo petille tulla... Tänään laitoon oikeen puuronki valaistumahan, eli hiutaleet maitoon likohon ja saavat siinä ny ensiksi tovin olla ennenku meen ja suaritan vaativan mikrotuksen. Perskele, kone on hitahampi ku mä kirioottamahan... teksti tuloo aina jäläkikätehen ruurulle. Ensunkaa mä sentähän niin nopia oo, kunhan kone vain pikkuusen takkuaa. Sukeltamas olleen kav... eiku siis naamatutun aikataulut meni uusiksi ja suunniteltu Laosin reissu ei mahtunu uusiin aikatauluuhin vaan herra palajaa maahan ja asettuu Pattijoelle loppuajaksi. No, aina ei saa mitä haluaa, ei eres joka kerta. Jotta se siitä reissusta, suunnitellahan jotaki muuta. Tai johan mä sitä isoollekirkolle menoa suunnittelinki ja sitä voiki sitte jatkaa oikeen kunnollaki. Tälle päivälle eioo ainakaa mun korviini/tiatooni tullu mitää suunnitelmia, mutta voihan olla jotta mun uinues sellaasia on saattanu ilimaantuakki, jotta orotellahan kunhan talous heräälöö. Olohuaneeseen (siis siihen isohon) oli tullu uks majoottuja lisää ja pikaasesti kattottuna näytti Peulta, tältä lepsolikalta. Olikohan tullu ryppy rakkautehen ja likka tullu kotio haavojansa nualemahan, tai oliko ollu niin päissään... on meinaan likka ruvennu juamaanki ja kuuleman mukaan ei mitää olusia eikä vastaavaia vaan sitä saatanan lämppuöliyä muistuttavaa Laukkaria. Samaan juamaan se entisen taloon naapuriki laillansa kuali ja sama juama viää hautahan miähiä aiva liika aikaasin, miesten elinikä on huomattavasti naisia alempi ja syy löytyy tästä saatanan juamasta. Son niin kauhian makuusta, jotta ihimettelen niitä länkkäriäki jokka sitä kitusihinsa kehtaa vetää. Muka sitte sanovat jotta maas maan tavalla... eioo pakko kaikkiin hulluuhin asioohin mennä. Toinen on tämä paikallinen musiikki, son yhyrenlaista renkutusta ja sitä kuuntelen vain silloon ku muuhun eioo maharollisuutta, Jokku suamalaaset on niin olevinaan ja sanovat vain kuuntelevan sitä, mutta ne on niitä saatanan kaikkitiätäviä ja muka niin paikallisten hommat tietäviä. Kyllä joskus joittenki juhulien jäläkeen korvat soi seuraavanaki päivänä ku sitä jumputusta kuunteloo ja ne volumit on aina niin saatanan kovalla, ettei koskaa pysty pöyräs mitää puhumahankaa. Ja monesti täs kylällä meirät laitetahan melekeen eturivihin ja siinähän se metakka on kaikkista pahin ja joskus oonki siirrättäny meirät taaemmaksi, ettei aiva rintaa raasta se passon jytkytys. Mutta tuo juominen lipsahti pikkuusen aiheen yli. Mutta tuolla Peulla alakaa tosiaan homma karata täysin käsistä, ei pysty poikaansa hoitamahan ja kääkyrä onki ollu melekeen viikon vaimon serkun Nokin hoiros. Paree olis jos Nok ja San ottaasivat poijan ittelleen, onhan se kumminki sukulaaspoika ja poikahan on niin vallottavan ihana ja mukava. Kääkyrä ku on aivatnällääse paappakaartiin kuuluvan pistää liikutuksen tilaan, jotta moinen poika joutuu sellaasehen pinteesehen johonka ei kuinkaa kuulu. Mutta onneksi kääkyrä ei tilannetta tajua ja nyt saa hyvää hoitoa ja tarpeeksi ruakaa kasvaekseen ja kehittyäkseen. Mullon aina jääkaapis jukurttia kääkyrää varte ja oon vaimolle snaonu, jotta saa syättää purkin kerrallaan j ayks päiväs. Ja herelmiä lisäksi niin palio ku poika jaksaa. No, mutta tämä Peun tarina on yks näistä surkeista tarinoosta joita täälä tosiaanki piisaa ja tällä likalla eioo ollu kovin hääppööset lähtökohorat, mutta palio on ittekki pilannu täs viimmeesten vuasien aikana. On sentään ollu perhettä ja sukua joka hualehtinu hänestä ja on saanu katon päänsä päälle ja elannonki siinä sivus. Ja me ollahan kääkyrää sponssattu aikalailla, lähes kaikki mairot ja vaipat on ostettu koko tämän kolomen kuukauren aija miton täälä ny oltu ja ruakittu satoja kertoja. Lähes päivittäin kääkyrä on tullu meirän ruaka-aikana osille ja on aina saanu vattansa täyteen. Noniin, antaapas tuan surkeuren ny olla ainaki hetkenaikaa. Nymmä meen laittamahan sen puuron tuleille ja keitän samalla hyvät kaffit! aamupala korias tilannetta mukavasti, hyvä ruaka ja parempi miäli... Ja samalla tapahtuu meirän siives ylösnousu, jotta pian kuullahan päivän epistoola. Jotta sitä orotelles juon kaffit!