keskiviikko 12. helmikuuta 2020

päivä

menny kutakuinki huilailles, en tiärä mikä oli, mutta väsytti vain niin lujaa... eikä eileen ollu mitenkää poikkeuksellisen raskas päiväkää. Jotta silloon on levättävä kun siltä tuntuu ja sitä tarttoo. Kotosalla täs on oltu ja pikkuusia askareitaki tehty. Sotilaan poika Pii kävi meillä pikkuusen viilentymäs ku isoos olohuanees oli pikkuusen kuumaa päivällä. poika on hyväntuulinen, mutta olisko jo hampaita pukkaamas ku välillä ärtyy... isosiskonsa sitävastoon oli pikkuusen oksennustauriski ja koitin välttää tuos olohuonees notkumista senki takia. Nyt ovat tosin jo palanneet sotilaan appelaan ja taitaa lomaki verellä pian viimesiään. Areenasta tuli kattottua Uhrilampaat ja justiin sain lopetettua Tanssii susien kans. Molemmat kattottu usiaanki kertaan, mutta siksiki hyvviä rainoja jotta miälellään luikkii. No, saatoon siinä pikkaasen torkahtaakki välillä mutta hyvin pysyyn juanes. Sitte rupes tekemään miäli makarooni-tonnikalakoteloa ja eiku hommiin. Ja ei aikaakaa ku vaimon kans pisteltiin pualikas koteloa tuulensuajaan, muille en näitä ruakiani enää tarioakkaa. Syäkööt omiaan, kun eivät hyvän päälle ymmärrä. Vaimolle ainaki maistuu ja veteli kakski annosta ja hänellähän on täys lupa syärä vaikka kolomannenki kerran... Tosin Tipi nyt lähärös temppelille auttamaan naapurin vaatekioskilla, minen viitti sinne raahautua. Palio mukavee olla kotona ja kattoa vaikka jotaki elokuvaa ja ruveta aijoos nukkumahan. hyvin tuo uuni tosiaan paistaa, kunhan oppii vain oikialla tasolla tuotaki paistamahan. Huomenna suunnitelmis tekaasta pitsaa siitä makkarasta jota Pattikselta löysin, voi olla jotta tuloo käytyä vaikka Samchukiski vaikka juustoraastetta hakaasemas. Samalla vois kattella jo karjalanpaistiin lihat, son seuraavaksi suunnitelmis, mutta teen siitä muhennoksen ja paan perunoota ja porkkanoota sekahan. Jotta kattotahan sitte mitä siitä tuloo, hyvää varmahanki. Mutta nyt iltapalaksi vain herelmiä ja raikasta vettä. Jotta tämän myätä hyvää yätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti