tiistai 3. maaliskuuta 2020
asioonnit
tehty elikkäs suaritettu ja justiin sain tavarat jääkaappiin. Tescosta lähinnä omiin tarpeisiin tavaraa, mutta kertyy siitäki ku listalla oli vaikka mitä tähärellistä, täs aijas kerkiää jo moni tavara loppuakki, niinku vaikka hunaja ja sitruunamehutiiviste. Ja värkit tuli valakosipuliperunoohin ja moneen muuhunki ruakaan. Pitsaa meinasin poijille teherä vaikka huamenna ehtoolla ja sitte pitääki teherä pari pellillistä, jottei aiva kesken lopu... ku koululaasekki osotti aika vahavaa kiinnostusta viimeksi, jotta piti melekeen santsipala ittelle anastaa.
Mutta kuuma on erelleen. Tipi jäi poikien kans syämään tuahon kyläkuppilaan, tottahan poikien pitää pikkuusen välipalaa saara ku mukataa on vasta ehtoopualesta.
Oli muuten hyvää se ravintoloottijan anopin tekemä mehu, pitänee hakia lisää kunhan saan nua nautiskeltua, tänään jo menny kolome pikkupulloa, on jokseenki raikkaan makuusta ja ei ollenkaa makiaa. Ja kotitekoonen on aina hyvää, eioo lisäaineeta ja muutoonki hyvästä tavarasta tehtyä.
Jotta toivon oikeen hyvää menestystä yrittäjälle, ei tällä kylällä liikaa vastaavia paikkoja oo.
Illaksi otin ittelleni mukataalle juamaksi pienen pullon sankkaria, siitä paikasta ku ei saa muutaku olutta ja se tunnetusti täyttää lujaa mahaa ja sille on luvas muutaki täytettä. Jotta sankkari sootavetellä sopii oikeen hyvin juamaksi. Saattaa hyvinki olla reissun kolomas ja samalla viimmeenen mukataa, mutta kattotahan ny kumminki ennenku vannotahan mitää.
ThaChangis käytiin vain maksamas netti ja se tehtiin ny sitte reissun viimmeesen kerran ja seuraavan saa sitte maksaa se kuka nettiä käyttää. me ei sitä makseta muutaku täälä olemisemme aika, ja silloonki kaikki saa sitä käyttää iliman mitää korvausta. Ei pirä opettaa liika hyvälle, suu säkkiä myäre saavat taas sitte elellä eikä laitella liika hianoja ruakia ja niitä sitte kovaa someteta... munki tekemiä ruakia on laitettu muitten tekemisiksi, mutta antaa lesota jos on sen vajaas. Nyt on kylppäris sitte varavesiki ja justihin ostin siihen napon ja son kualemantuamion uhalla kiälletty niitä tuasta tilasta poistamasta. Seikka on saletti, turha eres yrittää. On monta kertaa ollu tiukkoja tilanteita ku vesi yhtäkkiä poikkiaa ja sitte ei tuu pisaraakaa mistää ja oon silloon sanonukki, jotta joku saatanan ääliö on sen jonnekki myyny tai antanu johonku muuhun käyttöön josta eioo koskaa palautunu. Son täälä niin tyypillistä, jotta kohorellaan muitten omaasuutta aivaku omaa, vaikkei oo siihen mitää aihetta. Täs kiinteestös eioo muitten omaasuutta juuri mitää, vaatteet taitaa olla ainoita yksityysiä, kaikki muu ollahan me hankittu. Kalusteet ja televisiot sun muut. Nojaa, eipäs mennä laukalle kumminkaa, mennään vain tasaasesti.
Kaupasta tulles panin/asetin kaks LEOa pakastinlokeroon jokka meinaan täs ennen mukataata naatiskella, nyt oli pakko tekaasta yks raikas rinkki iltapäivän aluuksi. Onhan kello jo melekeen kakski.
Joo, nuasta poijista sitte pikkuusen. Vanhempi, eli San on aika lahajakas koulus ja sijoottuu sinne kärien tuntumaan ja on tosiaan justiin 17 täyttäny ja epävirallisen tiaron mukaan olis likkakaveriki olemas... Bang sitte eioo niinkää lahajakas koulus, täytti justiin 16 ja on hakemas johonku teknillistyyppiseen kouluun. Sähkötyöt kuulemma kiinnostaas, jotta son hyvänsorttinen suunta. San sitte on kiinnostunu armeijasta ja hakemas johonku sotilastyyppiseen sisäoppilaitokseen josta hyvä ponnahtaa vaikka armeijauralle. Molemmat pitkiä poikia ja kasvavat vielä. Ja mehän vaimon kans ollaan ainoina poikien koulua ja elämää sponsorootu, poikien isä aikanaan vetäytyy onkelmiaan pakoon temppeliin josta on sittemmin poistunu ja on työtä ja varallisuutta vailla. Ja ei näinollen oo osallistunu kuinkaa poikiensa elatukseen ja poijat on joskus sanonukki, jotta mä tunnun enemmän heirän isältään. Mutta enoo mikää isäpuali enkä muukaa vastaava, se isähomma on jo valamis ja oon heirän äitinsä pualiso. Ja miälelläni osallistun poikien elämään ja koitan omalla laillani kannustaa elämäs eteenpäin ja oikiaan suuntaan. Toki asiaan kuuluu varootuksenki sanoja, niin likkakavereitten ku muittenki houkutuksien suuntaan. Kuulemma olutta ovat jo maistelleet, mutta ei ollu kuulemma niin erinomaasta jotta sitä kannattaas kovinkaa jatkaa... Kaikkihan sitä kloppina kokeeloo monemmoosta, mutta ei pirä jäärä kiinni. Itte jäin kloppina tupakkihin kiinni ja pääsin irti vasta palio myähemmin.
Mutta mukavia poikia ja hyvän kasvatuksen saaneita. ovat kasvaneet isänsä isovanhempien kans jokka eioo oikeen koskaa Tipiä arvostanu, vissihin olivat sitä miältä jottei heirän poijassaan mitää vikaa ollu vaikka joi ja oli väkivaltaanenki. Nyt vasta poikien kasvettua on arvostusta ruvennu löytymähän, mutta seki on tullu mutkien kautta. Ovat yrittäneet ksuettaa rahallisesti milloon milläki verukkeella, mutta iana on asiat torpattu ja selevitetty joko koulun tai muitten viranomaasten kans asiootten oikia tola ja tarve,
Jotta voisin melekeen sanoa, jotta vaikeuksien kautta jonkimmoosehen voittohon siinäki asias. Esimerkiksi viime marraskuus Bang oli menos leikkaukseen ja toivoo äitinsä tulevan hänen mukaan ja me aikastettiin tänne tuloa muutamalla viikolla, jotta poika sai äitinsä mukaan pienehköön operaatioon, mutta ei sinne ketään muuta halunnu. Ja oliki sanonu, jotta tuntuu ettei hänellä isää olisi koskaa ollukkaa. Vaikka isä on maassa, eioo koskaa ollu läsnä eikä tosiaan koskaa osallsitunu kuinkaa poikiensa ylläpitoon millää lailla.
Nojaa, eiköhän piisaa siitäpualesta.
Nyt atiran pian ottaa ristikkoleheren ja sitte otan LEOn kaveriksi ja meen etuterassille huakaasemahan pikkuusen. Eioo ollu kuinkaa kiirus, mutta monemmoosta tohinaa kumminki ja taas on asioota selevitetty monellaki lailla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti