olipahan

taas mukataa, vaikka se ensimmäänen paikka ei auki ollukkaa. Meinattiin toisestaki saara ovirokkaa, mutta sitte pikkuusen saivat järiestettyä pöytiä ja saatihin tarpeeksi kookas pöytä. Meitäku oli kumminki seittemän ja kaikki voi ja pitääki laskia aikuusiksi. Kääkyrä oli lisäksi, mutta sitei laskettu. Täs oli pikkuusen suppiampi valikooma, katkiksia ei ollu ollenkaa, jotta ne jäi sitte kokonaansa pois. Ja koska paikka oli melekeen täynnä oli valikooma aluuksi vajaa, mutta täyrentyy siinä kutakuinki pian. Vaikka jäi viäläki jotaki uupumahan, jotaki joka oli jo loppunu ku me mentiin... Mutta toki saatiin kaikkia mitä kunnon mukataahan kuuluuki ja kaharella rillillä paahrettiin syämistä, Tipi hoiti toista ja toista sitte poijat ja Pau, koululaaset ei menannu osallistua kuinkaa ennenku komensin hakemahan jäitä. Poijat olis hakenu neki, mutta sanoon jotta likat joutaa paremmin sille asialle ku poijat hoitaa rilliä ja hakoo rillattavaa. Täytyy sanoa, jotta nua koululikat on meleko kärettömiä ja johtuu siitä, jotta niitten äitee teköö kaikki niitten pualesta ja eioo oikeen opettanu kuinkaa osallistumahan mihinkää. Orotetahan vain, jotta kaikki tuloo valamiina etehen ja sitte syärähän kovalla kiiruulla ja orotetahan lisää... Poijat sensijaan rillas ruakaa ja kohteliaasti tariosivat muille ensiksi ja sitte söivät itte ja ku tuli aika hakia niitä karammellisoituja kanajuttuja niin Bang toi mulle ensimmäsenä lautasellisen, pyytämättä ja kenenkää käskemättä. Arvostan tuallaasta käytöstä oikeenki lujaa. Ja niinku vitsinä sanoon tapahtuman päälle (ja mehän se maksettiin) jotta suomes varsinki ruukatahan kiittää tariotusta ruuasta, niin sitte vasta tuli joitaki kiitoksia... mutta ei spontaanisti, vaimon piti pikkuusen niinku muistuttaa. Jotta kaikilla eioo niitä käytöstapoja vanhempanakaa. Mutta se siitä illasta ja se meni oikeen mukavasti ja jäi hyvä viilis kumminki. Ja mullahan oli sämpylätaikina nousemas, mutta en sitte siinä illalla jaksanu enää sille muuta teherä ku vaivata pikkuusen lisää ja panin takaasin mikrohon nousemahan. Äsköön sitte ku nousin niin ensitöikseni sen leipaasin ja soli oikeen mukavan tuntuunen taikina. Jotta nyssitte saarahan tuareeta sämpylöötä, josko vaikka poijille sattuus maistumahan... Muistan, jotta Venäjällä, siälä Niemelänhovis oli yhyrellä emännällä tapana laittaa taikina aina yöksi nousemahan ja leipaasta sitte aamulla ja silloon sain kyllä niin hvyää nisupullaa jottei montaakaa kertaa. Tais Ebba teherä sellaasta leipääki samalla metorilla ja seki oli toki hyvää ku sen uunituareena sai syärä hyvän sualaasen voin kans. Eikä tarvinnu mitää päällistä, se kelepas sellaasenaan, eikä päällistä juuri olisi ollukkaa... soli sitä aikaa ku siälä ei oikeen elintarviketäyrennykset aina toiminu niinku olis pitäny. Mutta palatahan tähän valtakuntahan. Aamu on tosiaan valiennu ja kello ylittäny seiskanki jo jokuaikaa sitte, kukokki jo kuittaallu toisenki tovin. Mutta ruakakunnas melekeen kaikki muut nukkuu, Pau toki valamisteloo kärettömien likkojensa kouluasuja valamiiksi ja valmaistaa melekeen kärettömälle miähelleen evähiä... tulikohan tuas jo tarpeeksi moitetta? Oli tai ei, mutta totta turisen enkä muutaku kokemuksesta. Oonhan tätä ny täs nelisen kuukautta kattellu ja havaantojani teheny. Tipi itte sanoo, jotta hän aikoonansa vastaavas iäs oli aina koulun jäläkeen joko pellolla töis tai sitte laittoo muille ruakaa... jotta ennen oli toisin ja joskus jopa paremminki. Seki on totta, täski valtakunnas varsinki. Son tua tiatokone ja varsinki nämä älypuhelimet viäny nuaret kokonaansa toiseen maailmahan ja siihen ei maharu mitää muutaku somettamista ja muuta vastaavaa kotkotusta. Ei siinä havannoora yhtää muuta. Tottahan nämä poijakki sitä teköö, mutta kattoovat eileen televisiosta jalakapalloa molemmat ja kummallakaa ei ollu puhelinta käres. Pirnasle, olipahan taas hyvää teetä ku sai siihen kunnon hunajaa lorauksen, Se sitte teköö terää näin aamusta. Ja pian sitte uunituaretta sämpylää, mutta nyt pannaan kunnon päällystät, juustoa ja chililöörtaakkia ja saatan vaikka panna kananmunaaki. Sellaanen taitaa yks vielä olla jääkaapis, keitin niitä pualisen tusinaa ja silloon jo Pau meinas mennä häsäämään mun keitoksille, mutta kielsin sen ankarasti ja sanoon osaavani munan keittämisen paremmin ku moni muu... son 13minuuttia kutakuinki tarkalleen, jotta koostumus kiinteytyy mutta ei mee liika kovaksi. Ja niin tapahtuu, niistä tuli melekeen täyrellisiä, ja sitte ku viälä viiliäs vetes pirin niitä niin kauriki lähti paremmin ku koskaa täälä. Keittävät aiva liika kauan ja sitte eivät paa vetehen sen jäläkeen jolloon kuari ei meinaa millää lähtiä. Joskus toki on niin tuareitaki munia, jotta kuari ei lähäre sen takia, mutta kaupan munat ei sitä pääse olemahan. Jokohan nolis valamiita? Meen kattomaan ja paan kaffit samalla tippumahan, eileen ku ostin kahta laatua ja sekootin ne. ja nyt tuli pikkuusen lisää väriäki ku lisäsin spelttijauhojen määrää. Ja nyt sitt ekaffia ja sämpylää, kunhan pikkuusen jäähtyy. ja siinä koko komeus, nyssitte vain ääntä kohori.