17.11.2022

Valiennu jo hyväaikaa sitte, heräälin tuos kolomen kantturoos, mutta sinnikkäästi pysyttelin lepoasennos ja taisin siinä vielä torkahtaakki kun sitte havahruun valoosahan. Ja toki kuuntelin kukkojen kuittaaluja jo aiemmin, mutta en antanu nitten haitata pientä unenharsoa. Nyt jo kaffimuki tuos vieres ja vaimo nukkuu toisella puolella... sitä ei pienet nakuttelut haittaa, omaa karehrittavan hyvät unenlahajat. lentokoneeski nukkuu kevyesti ne ateriootten välit, eli tänne tulon aikana reilut kymmenisen tuntia nukkumista... ja mä jollakilailla torkahtelin ja olin aika väsyksis sen päivän. Mutta neon tasootettu ja ei juurikaa enää haittaa. Eileen tein sen kylävireon ja pitihän siinä se LEO ottaa, mutta siihen se olut jäi eilisen osalta. Vaimo voitti lotos (siitä hiliaa) kohtuullisen summan, lotto paikallinen josta en oikeen mitää ymmärrä. Eiku tämähän oliki se virallinen lotto josta televisios suara lähetys arvonnasta. Jotta sillä tuli kohtuullisen mukava voitto, jotta nyssitte tuumatahan mitä sillä teherähän, ostetahanko uus vessanpytty vaiko huonekaluja... No, Jari ensiksi koittaa fiksata tuota pyttyä, kattotahan sitte sen uusimista. Jos ei tuu kuntoon on sen aika siirtyä uuremman alta jonku toisen alle. Ei sitä vettä palioa satanu ehtoolla, maa eioo enää märkä eikä lätäköötä näy mihinää, jotta nopsasti maa vetää sen vähääsen kosteuren. Riisipellot on aika hyvällä mallilla ja orotettavis aikasempia vuosia parempi sato ja toivottavasti tuottoki sen mukaanen. Monella se viliely vain tahtoo olla kärestäsuuhun systeemiä, ensiksi ostetaan velaksi siemenet ja lannotteet ja sitte myyrähän tulos samahan puatihin ja joskus viivan alle ei jääkkää juuri mitää. Jää vain työn vaiva ja elanto jatkuu kohtuullisen niukkana, niinku täälä maalla ruukaa olemahan. Paha-Paavo soitteli eileen Epsanjasta ja täytyy sanoa, jotta pikkuusen heräs katehensiemen ku Paavo kertoili vaelluksestaan. Mulla kun tuo liikkuminen eioo parhaasta päästä tuon lonkan takia, mutta jokseenki parempi son täälä lämpööses. Mutta lenkkiä tällä lonkalla ei juurikaa teherä ja kävelykki pitää harkita ja suunnitella kohtuullisen hyvin. Mutta tällä mennään ja ei rutista, on jollaki suurempiaki vaivoja ja mä päriään omieni kans aika hyvin kumminki. Syksyllä treffasin Kyproksen aikaasia kavereita ja siinä "poikien" kans jutustelles tuumasin, jotta omat vaivani on kumminki verrattaen pieniä kun joillaki on syöpähoirot päättyneet tai menos ja joku toinen potee ALS-tyyppistä joka ei parane millää. Sanoon, jotta en omiani juurikaa rutise, tuun nitten kans toimeen. Toivon vain kaikille barettiveljilleni tsemppiä vaivoohin ja toipumistaki parhaalla maharollisella lailla. Kaikki ovat mielessäni ja jollakitapaa koitan pitää yhteyttä. WA-viestejä ja Messenkerillä soittoja, ne kummasti piristää päivää molemmis päis. Ensimmääsellä reissulla Kyprokselle olin porukan nuoremmasta päästä ja täytin siellä ollessani 21, toisella reissulla olinki sitte jo 22 ja viimmeesellä olinki jo täyttäny 34 ja silloon olin jokseenki vanhimmasta päästä. Ensimmääsen reissun kaverit on reilusti yli 70 ja viimmeesenki reissun kaverit jo saavuttaa kuuttakymppiä kovaa vauhtia ja olivat silloon aikoinaan melekoosen nuaria. Ja niinku kaikilla, iän myätä tuloo kaikemmoosia vaivoja ja jo on kavereit poistunu keskuurestammeki ja poistuu yhä lisääntyvällä vauhrilla. Feispuukin RT-ryhymis on viikottain ilimootuksista poismenoosta ja vaikkei oo tuttujakaa, koskettaa seki aikalailla. Kaikki olemme veljiä keskenämme kekkä sinistä vilttihattua päässämme pirimme. Sittemmin piretty muunkivärisiä, mutta mulla oli aina se sinenen joka vielä hyllyn päällä kenaa komiasti. Nyt lisää akffia koneesehen! Enoo sitä vanhaa keitintä kokeellukka kun tuo tuomani pikkukeitin toimii aiva loistavasti ja mähän sen etikalla oikeen kunnolla putsasin ennen laukkuun asettamista. Ja sillä mukavasti tuloo pari mukillista ja vaikka tuplastikki jos tarvitahan ja täälähän muut ei mun kaffia pääse juomahan. Vaimo toki joskus, mutta harvoon sekää. Murukaffia ne juovat sen minkä juovat, mä joskus haurutan teetä, mutta ei ne sitäkää juo. Ja täälä kasvatetahan hyviä teelaatuja tuola pohojooses, jotta eri laatuja piisaa. Kuulostaa olevan teinarilikkojen kouluun lähärön aika, pientä sanakopua äiteensä kans, vissihin vaatetuksien silityksestä tai vastaavasta. Kumma, jottei tuon ikääset osaa itte vaatteitansa silittää, mutta eioo opetettu kuinkaa ja aina äitee teheny puolesta.Mut oma äitee opetti silittämähän pairan niin hyvin, jotta harva sen paremmin teköö. Äiti oli vaatetuskaupas töis ja senki takia homman hallitti keskimääräästä paremmin ja sitä oppia enoo unohtanu. kerran Vaasas asues yks kaveri oli pikkujoulureissulla ja tuli mun tyä töitten jäläkeen ja oli kaupasta hakenu kauluspairan jonka sitte sille silitin. Kaveri sanoo, jottei silloo koskaa ollu paremmin silitettyä paitaa. Vastasin, jotta eioo ollu eikä varmahan tuukkaa! Silitän mä tääläki joskus paitoja, mutta eioo kauluspaitoja ja vaimo ei tykkää jos silitän tuola olohuoneen puolella, antaa kuulemma hänestä laistkan kuvan jos jokku näköö mun silittävän. Jotta oon sitte silitelly täälä omalla puolella ja voin samalla vaikka kattoa televisiota tai kuunnella rariota... Ompas hyvää kaffia! Sonki oikeen sitä tummempaa tummaa Juhulamokkaa. Ja kun kaffia teen, tuloo sittä kohtuullisen vahavaa, sen rakas siskoni Tuulaki taatusti muistaa. Tuula pyytää aina kaffin meediumina... jottei aiva lusikka pysytys pysy... Ja mitäs tänään? Ei oikiastaan mitää suunniteltuna ja torstaitahan sitä mennähän, ettei mitää tartte suunnitellakkaa. Ristikootten täyttöä ja vois Jarille kilauttaa, jotta kerkiääkö se tänään kattomaan tuon vessan tilannetta, jotta voirahan sen suhteen teherä tarpeellisia suunnitelmia. Jotta toivottelen sinne sohojolaan hyvää alakavaa päivää sitte kun sen jokahinen aloottaa, täälä ollahan viis tuntia erempänä.