sunnuntai

alootettu kutakuinki normaalisti eli siinä puali kuuren aikoohin se uni loppuu. Kaffia mukis ja siltäosin kaikki oo ja koo. Eilinen illallinen oliki aiva ylenpalttinen, oli sitä mun rakastamaa rapiaksi valakosipulilla paistettua maksaa, pieniä osteria ja vielä sellaasta lihakeittoa johona kananmunia. Jäläkimmäänen oli torilta valamiina ostettu, mutta lämmitetty täälä. Ja maksa maistuu aiva taivaalliselta, Pau alakaa osata sen rapeuren joka siihen pitää saara. Oikeen maksasoosia, sitä kermaasta enoo vielä kokeellu, mutta saattaa senki aika vielä tuonnempana tulla. Tääläku tuot apossun maksaa on joka paikas tarjolla ja voin sanoa sen olevan tuareempaa ku sohojolas. Mutta tuon kuvan esittämistä ruuista söi meirän kaharen lisäksi ainaki neliä muuta jokka ruakaali meirän jäläkehen. Jotta ei tartte kenenkää epäällä mun ahtaneen tuallaaset määrät... Tänään matkataan sitte Sanin opiskelupaikoolle Bangkokin liepeille, lankomiehen poika Rung meirät sinne nakkaa likkakaverinsa autolla ja lähtö lienee joskus puolisen kantturoos. Meinatahan sielä pariki yätä olla ja tullaan sitte samalla kyytillä takaasin, Rungilla ku eioo kiirusta eikä autollakaa. Rung majottuu Sanin opiskelijapoksiin, mutta meille on puukattu hotelli siitä läheltä. Luotan täysin Tipin valintaan, jotta kortteeri on riittävän hyvä meirän tarpeisiin. Ei tartte olla ravintolaa, ei uima-allastakaa, riittää ku on hyvä sänky ja toimiva kylppäri. Ruakaa saa joka paikasta ja veikkaan seskanki olevan aikalailla kulumilla. Oli tuonne keittiön yläkaappiin jääny kaffia sellaasehen ilimatiiviisehen purkkihin, soli kutakuinki kolomisen vuotta sielä ollu, mutta aiva hyvänä oli säilyny. Panin sitä puolet ja toiset puolet tuoretta... oon sentään Laihiallaki joskus asunu, jotta talourellinen pitää olla ja juuri mitää elintarviketta ei roskiin heitetä. Kaffi oli paikallisesta puorista ostettu, muistaakseni ranskalaasta alakuperää ja aiva kelevollinen kaffiksi. Ei suami oo ainoa paikka johona kaffia osatahan paahtaa, kaikki kaffihan tuarahan aikalailla kaukaa kumminki. Sitä en sitte tiärä, jotta onko täälä paahtimoota, veikkaasin, ettei ookkaa, paikalliset ku ei oikeen tuota kaffia tuollaasena harrasta. Mutta saattaa olla paikka, johona tuota murukaffia teherähän... pitääpä takastaa, sen näköö siitä viivakoorin numerosariasta, jotta jos se ensimmäänen numero on kasi niin son täälä tehtyä. Jouni mulle tuon on opettanu, niitä muitten maitten numeroota en enää niinkää muista. Aamu on melekeen valiennu, katuvalot vielä näyttää palavan, mutta liikennettä ei juurikaa vielä oo, olisko vileliät jääny kotio. Pong (Tipin serkku) Changin (lanko) kans ainaki ovat menos asennustöihin jonnekki. Pong on saanu mukavasti töitä itsenääsenä yrittäjänä, Suphanburi on iso provinssi ja nuo hänen asentamansa tuatteet on hyviä ja toimivia. Ja tääläki se hyvä kello kuuluu kauas ja paras maininta on suustä suuhun kulukeva. Pong oli vuosikausia sukulaisellaan töis ja sillä oli asentajia useita hommissa, mutta koronan tiimoilta jotenki riitautuuvat ja Pong perheineen muutti tänne kylälle ja rupes itsenääseksi yrittäjäksi. Jotta nyt jopa kylälääset uskoo, jotta se menestyy ja sillon hommia... tämon kumminki pieni kylä ja juttu liikkuu ja se liikkuu suusta suuhun ja niinku aina, se saattaa siinä matkalla merkillisesti muuttuakki suuntaan sjos toiseenki. On vissiin tullu mainittua aiemminki, jotta vaimon molemmat vahemmat on tältä kylältä ja molemmat tosi isolapsisista perheistä joten niitä sukulaasia täälä piisaa... serkkua ja pikkuserkkua pilivinpimein ja tietysti setää, tätiä ja enoa... Mutta niinku aina, sukulaastenki kesken tuloo niitä näkemyseroja ja sitäkautta riitojaki, jotta eioo täälä väki yhtää se kummallisempaa ku mihinää muuallakaa. Ja karehritahan minkä keriitähän ja puhutahan paskaa seliän takana, meistäki varmahan puhutahan vaikka mitä ku taloaki laajennettihin ja teherähän vaikka mitä. Mutta me ei keltää kysytä, jotta saarahanko ostaa jääkaappia tai mitää muutakaa, me ostetahan mitä tarttetahan ja sattuneesta syystä nyt on tarttettu yhtäsuntoista ja kaikki tähärellisiä. Auto meillä eioo uusi ja ei sen tartte ollakkaa, tuollaki ajettu vasta reilusti alle 180000km, jotta palaveloo vielä vuosia kun huolletahan välillä. Ja nyt ei renkää enää merkkihuoltoon mennä, kylällä osaavat kyllä tarvittavat huollot teherä. Niinku jo teki ilimastoonnin huollon, maksoo alle 10€ ja tuli toimiva, jotta taas ploosaa kovaaki raikkahasti. Jaa, sitte toinen mukillinen sufeeta. Nuoriso erelleen unten mailla, jotta sen siitä saa kun kukkuu yömyähään... Jaa, sitte pitää ruveta kattomahan pikkuusen vaatetta kassiin, palioa ei toki tarttekkaa ottaa, veikkaan jotta saatetahan johonaki toriillaki piipahtaa ja sieltä saattaa jopa mullekki löytyä vaikka paitaa päälle. Sortsia Tipi oliki jostaki tilannu, jotta niitä ei tartte yhtäkää ostaa. Paitoja toin tänne joitaki, mutta meinaan ne laittaa tuohon etuterassille ja siitä saa väki hakia mitä tarttoo tai haluaa. Teepaitoja enimmäkseen ja hyvin pirettyjä ja ehejiä. Vaatteet täälon halapoja, mutta mulle onkelma on se, jotta koot on aikalailla kittaasia ja teepaitojakaa ei joka paikasta löyry, saatika sittä paremia kauluspaitoja. Housuusta puhumattakaa, mutta niitähän ei tartte muutaku sortsia. Sitte enskuus ku mennään Cha-amiin, meinaan asioora Hua-Hinis tutulla räätälillä ja tuumata, jotta teettääskö jotaki jos olis tarpeellista. Mutta ku kotio jäi palio paitoja joita enoo montaakaa kertaa käyttäny, jotta voi olla tarpeetonta mitää teettää ja pukua kovaa harvoon tarttoo. Vaimo rupeski pakkaamahan, jotta mun kontolle jää vain omien tarvikkeitten kerääminen. Tiätämyskone tarvikkeineen ja toilettitarvikkeet laukkuun niin alietahan olemahan valamiina. Rung ilimoottiki, jotta aikaastetahan pikkuusen lähtöä ja se tapahtuus tuos kymmenen kantturoos, mutta täälä tua aikakäsitys on varsin joustava ja saattaa venyä vaikka kuinka. Mutta päättelen täältä tähän ja jatkanen sitte jostaki muualta.