torstai

alakoo nomaalihin aikahan, hualimatta siitä vaikka katkonaasesti nukuunki. Syynä päikkärit ja sitte nuo saatanan kissat, ne piti välillä sellaastaki mouruamista. Arvasin tämän, jotta ne ei hiliaa tuu olemahan, niiton emän lisäksi ainaki kuus poikasta ja niitä ei sen kummemmin ruakita. Jotta siinä sitä olis eläinoikeuksien puollustajille toimintakohoretta. Ja täälähän ei kissoja rokotella eikä varsinkaa leikellä, jotta lisääntyminen on melekoosta. Jokku ratkaasoo asia laillansa, mutta täälä sitä ratkaasua eioo löytyny. Vielä. Meinaan asiaan ratkaasun hakia, tavalla tai toisella, kovin montaa yätä en tuota mouruamista kuuntele. Ja joku ajatteloo, jotta mikset ruaki niitä. Siksi, etten oo niitä ollu ottamas ja ne eioo näin kuinkaa mun kissoja. Jos mä ottaasin eläämen, taatusti hoitaasen sen asian vaatimalla tavalla. Mutta ensiksiki en tykkää kissoosta ja en tykkää tällääsestä eresvastuuttomasta kissojen haalimisesta. Mustahan tuloo pian varsinaanen kissojen vihaaja ja se eioo hyvä, ainakaa kissoolle. Nämä (tarkootan ihimisiä) täälä kuvitteloo voivansa teherä vaikka mitä sen kummemmin ajattelematta sen vaikutusta yhtää mihinkää. Jos eioo oikeen varaa ruakkia ittiään, kuinka voi kuvitella moista kissalaumaa ruakkivnsa. Ja siihen minen rupia! Täälä on jonkimmoonen eläänsuajelu, jotta pitänee sinne ilimoottaa kulukukissoosta, jotta josko joku sieltä osaas asialle jotaki teherä. Mutta siinä tarvitahan vaimoa ja en asialla nyt häntä sinne temppeliin vaivaa. Jotta koitan tämän kiusallisen asian kans tulla eres jotenki toimeen. Ja nukkumisesta enoo kuinkaa huolissani, nukun silloon kun väsyttää ja valavon silloon kun ei väsytä. Son jokseenki yksinkertaasta. Päivä alakaa pikkuhiliaa valieta ja kello menny justihin yli kuuren, kukkojen kuittaalua on kuulunu jo toinenki tovi. Tuosta kukkojen kuittaalusta eioo mulle mitää haittaa, oon siihen jokseenki tottunu, kissojen mouruaminen on palio pahempaa. Tuos naapuris itki pikkuvauva ja kauan kuuntelin, jotta mouruaako kissi, mutta sitte sain kuulla jotta naapuris on syntyny kakara. Jotenki se muistutti kissin mouruamista. Sitte akffin kyytipoijaksi lasillinen sitä Rungin juamaa, josko se alakaas jo vaikuttaa... enoo viälä sioompia vaikutuksia havaannu, mutta josko se vaikuttaaki kovaa htaasti ja oon sitä vasta muutaman päivän käyttäny. Säilyy kolomisen päivää jääkaapis, jotta pian pitää saara uus setti. Rung käy töis tuos aika lähellä johonaki rakennusfirmas ja ansaattoo kohtuullisesti, mutta täs seki asustaa kun eioo saanu omaa kortteeria hankittua. Mikäs täs on asustelles, kysääsin vain Tipiltä, jotta tottapahan maksaa äiteelleen ruaanlaitosta ja pyykkien pesusta. Kuulemma maksaa.

siinä pikkuusen pihan kukkia eileen kuvattuna. Eillen en muuten sen piremmällä käynykkää ja en silikkipokseria kummempaa vaatetustakaa käyttäny. Ei ollu tarvetta mihinää käyrä ja Pau haki jäitä ja sehän mulle piisaa, jotta saa juomiin jäitä... ovat jokseenki välttämättömiä täälä, mones taloures ku eioo jääkaappia ollenkaan ja ei tääläkää olisi iliman meitä. Toistaaseksi ainoa talouren jääkaappi on tuos meirän makkarin kulumas ja siinä se pysyyki. Ostetaan uus ja se tuloo tähän ja vanha menöö keittiöön, enemmän meillä on jääkaapis pirettävää ku muilla. Sitte mahtuu kaikki juamakki sinne ja herelmät kans. Ne maistuu oikeeen raikkailta jääkaapista otettuna. Ja onhan mulla siälä aina maitoa, juustoa ja levitettäki, jotta sitteku satun innostumahan sämpylöötä tekemähän on jotaki mitä pistää sen päälle. Olutta en suuria määriä jääkaapis pitele, sitä saa tuosta läheltä ja son aina jääkylymää, jotta haetutan vain muutamia pulloja kerrallaan. Nytkin on vielä pari purkkia LEOa jäliellä Jounin synttäriille tuomasta sikspäkistä, jotta ei sitä isoja määriä meekkää. Soli oikeen suun suuntaasta se LEOn kasiolut jota joku jo erehtyy luulemahan kahareksan prosenttia vahavaksi, mutt aoli vain 5.1%. Mutta laillansa maukas, vahvemman makuunen kumminki. Jotta meni listalle ja sitä tuloo hankittavaksi. Uskon näis mun nakutteluus olevan toistoaki, mutta sen saa lukija siätää, en uutta kirioottaessani lue vanhoja, en niitä lue juuri muutenkaa. Mutta sitte se toinen mukillinen kaffia. Sälä Pau keittiös silitteli likkojen kouluvaatteita, eioo saanu vieläkää likkoja opetettua toimintahan. Mutta en viitti asiasta mainitakkaa, mitäs se mulle kuuluu. Mutta periaattees kuuluu, pitääs tuon ikäästen jo ottaa osaa talouren hommiin, mutta enoo koskaa nähäny luutaa enkä muutakaa siivousvälinettä niitten käsis. Kännykkä niis käsis onku liimattuna, nyt varsinki ku on taas ilimaanen wifi... sitä ei meinaan ollu ku oltiin se kolomisen vuotta täältä pois. Tipi avatutti sen marraskuun aluus uusiksi, jotta li täyres toiminnas kun tultihin. Ja tämä toimiiki tosi hyvin. Valokuitu kun on niin on nopia ja vaikka mitä. Pikkuusen pilivistä päivää on tekemäs ja ennuste näyttääs maharollista ukkoosta. Mutta mikäs siinä, mulla piisaa luettavaa ja ratkottavaa ja ruakaaki pitääs olla. Pau ilimoottaa sitteku pitää sitä lähtiä hankkimahan ja Lotushan eioo kaukana. Jotta ei hätää eikä lähelläkää sitä, sateenenki päivä vois olla aiva mukava. Vaikka ei luonto varsinaasesti sitä vettä kaipaa, siton kuulemma tullu tarpeeksi ja pikkuusen liikaaki riisisatoa ajatellen. Sokeriruokohan kasvaa aiva rohisten kun saa lisää vettä, mutta riisi pitääs saara puitua ja siihen vesi eioo oikeen hyvä. Kello lähentelöö seittemää ja sehän tarkoottaa sitä, jotta sohojolas kahta. Jotta toivottelen aamun alakuja sitte ku sen ittekukin aloottaa ja mä täälä oikaasen tuohon petille ja kattelen Rintamäkelääsiä.