perjantai

taas alootettu normaaliis merkiis iliman poikkeuksia. Kelloki lähenöö pikkuhiliaa kuutta, jotta senki pualesta ollahan raitehilla. Uutisista pomppas heti silimille lakkouhka joka on pysäyttämäs polttoaineitten kulietuksekki ja kunka ollakkaa, syynä moiseen on hallituksen toimet tai toim imattomuus. Ei suostuta vissihin oikeen eres neuvotteluuhinkaa, jotta ketäs tuollaaset sitte koskoo muutaku tavallista taatelintallaajaa ja vaikuttaa sen arkeen. Mihinkäs meet jos et saa löpöä tankkiin ja muulla et töihis pääse. Yksittääsen ihimisen ei tiätysti tartte lakkoolla jos ei halua, mutta koskettaa lakot yksittäästä ihimistä vaikka se ei lakkoolisikkaa. kaikkia lakot ei kumminkaa koske, tte enoo koskaa ollu päivääkää lakos. Terveyrenhualto kun ei tunnetusti laajemmin lakkoole ja silloon muinoon kun olin kenkätehtaalla töis oli vain uhka päällä joka ei sitte kumminkaa toteutunu ja mentihin kenkiä tekemähän. Paskamaisia juttuja ja niistä ei voi syyttää vain ammattiliittoja, nehän valavoo jäsentensä etuja, hallitus teköö päätöksiään pikkuusen toisesta näkökulumasta ja näitä näkyy olevan vaikia saara kohtaamahan toisiaan. Siltä tuo ainaki tuntuu ja näyttääki. Ptääs vissihin kattoa se eilinen A-Studio niin sais paremman käsityksen tilanteesta. IS taas uutisoo Armenian sanoneen jollakilailla ryssän kans yhteistyänsä irti, kuka ny tuallaasta voikaa hyväksyä, taitaa olla vain se yksinvaltaasesti johorettu Valakovenäjä pian ainoa niinsanottu ystävällinen maa. Pitääs vain kaikkien teherä tuo sama ja liittää siihen totaalisia toimia rajojen ja muittenki asiootten kans niin ryssä jäis laillansa piritetyksi ja eiköhän jossaki vaihees joku saisi päähänsä ruveta johonki puhuristavihin toimihin.... en sano mitä ne vois olla, jokahinen voi ajatella senki aiva itte.

Sitte paloja historiaa. Eilen sain veispuukin kautta tiatooni jotta koulu- ja rippikaverinki Keijo on viälä lyännis ja tuos rippikuvas son mun ja Liukun Eskon yläpualella tua vaaliatukkaanen kaveri. Veispuukis satuun näkemään saman nimisen kaverin ja oli tämän Keijon velien poika ja sain välitettyä kaverille terveiset. Oltihin tosiaan samalla luakalla kansalaaskoulus ja sitte tiätysti rippikouluski joka silloon käytihin koulun yhteyres ja samalla mäellä toimittihin. Toises kuvas oonki kaverini Arton kans istumas Kykko-Campin tianoolla olevalla suamalaasten muistopaaren tyänä ja vuosi oli -78 kun oltiin Siinailla rauhaa turvaamas ja saarella lomaalemas. Pikkuusen on monski virroos vettä virrannu tuan kuvaamisen jäläkeen ja pari kertaa on Arton kans treffattu tuona aikana. Kerran kaveri ajeli vaimonsa kans Jurvaan meirän ruakia syämäänki ja asustelevat Valkeakoskella, jotta arvostan sellaasia kyläälyjä tosi korkialle. Rauhanturvaamisesta tuli mieleen toinen juttu joka ei oikeen arvostusta aikaansaakkaa. Nimittäin joku valopää on julukaassu oikeen kirian siitä kunka rauhanturvaajat alakuasukkaita kohteloo, tämä pölökkypää oli palavellu Tsadis ja sehän on Afrikas ja siälähän mäki olin samoolla asioolla. Ja me ainaki kohoreltihin alakuasukkaita niinku pitääki ja niitä ei eres väärin puhuteltukaa vaikka ei yhteestä kiältä ollukkaa. Jotta tämä kiriaalia kusoo omihin muroohinsa täyrellisesti ja on jo saanu aikamosoen tyrmäyksen kiriallensa ja sitä en sitte meinaakkaa lukia enkä eres viitti sitä uutista kunnolla lukiakkaa vaikka son mulle monista tahoosta vinkattu. Aina nuata kuuluusuutta tavoottelevia piisaa ja keinot voi olla sitte vaikka mitä, niinku täski tapaukses latahan koko rauhanturvatoimintaa ja siinon sentähän suamella melekoonen hstoria, alakaa vuaresta -56 ja jatkuu erelleen. Jotta pitääs pikkuusen ajatella ennenku rupiaa moisehen hommahan. Muistan kuinka Namibias annettihin vartiopaikalle tulleille bushmanneille ja varsinki niitten kakaroolle näkkileipää ja siihen päälle laitettihn Viola-juustoa ja hyvin näytti maistuvan ja saatettiin siihen viä panna pikkuusen sitä säilykelihaaki jota niis täyspakkauksis ruukas olla ja monesti annettihin sitä ruakaaki jota meille siihen tuatihin ja jätettihin joskus itte syämättäki jotta nämä kakarat sai eres kerran päiväs kunnolla syätyä. Mukavia tapaamisia ne oli ja uskon olevan sitä molemmin pualin. Siinailla palavelles ei paikallisia juuri nähty, beduiinit kun oli sen alueen ainoita paikallisia, jotta niitä ei juurikaa näkyny. Jotta sellaasta sitä sattuu ja tapahtuu. Mutta tairan tästä ruveta taas jatkamahan Outlanderia, seku ei suastu tuolta mun äkkäältä iPadilta oikeen näkymähänkää. Ja tänään ilimeesesti sitte ThaChangin markkinoolle, ettei huomenna tartte ollenkaa vastaavalle mennä. Ja mukavahan siälon se päivälenkki kävellä.