helemikuu

alakoo ja viime kuus oli lukijoota 3555 ainaki viimmeesen tilanteen mukaan, mutta se saattaa siitä viälä päivittyä kunhan tuo vuorokausi reiluhun vaihtuu ensiksi. Sohojolas on vasta pualiyä ohitettu ja täälä mennähän jo kohti kuutta. Jaa, jotta kuinkoon hereellä jo? Heleppo vastaus on siihen, jotta munkkijuhulien musiikki laillansa heräätti tai ei antanu nukahtaa... kuuluu meinaan meleko raikkaasti tähän vaikka matkaa on kolomisen kilometriä. Eileen ajettihin sen paikan ohi. Sellaanen maukuva laulanta justihin menos, mutta se passo jumputtaa tasaasesti ja kuuluu parahiten. Jotta tuntuu taas näitä juhulia tasaasesti piisaavan ja aina pitää tua musiikki soira melekeen kellon ympäri. Mutta mikäs täson olles, nukun sitte myähemmin jos sattuu siltä suinki tuntumahan. Nyt hörpiskelen teetä ja tuumaan, jotta mitä aamupalaksi? Olisko puuropäivä vaiko mentääs vain paahtoleivällä... niin tärkeitä asioita joutuu heti aamutuimaan tuumaamahan. Eioo ihimisen elo heleppoa, tääläkää vaikka toisin joku saattaas luulla. Mutta vesiautomaatti tuotti taas kuumaa vettä ja olin jokseenki asiasta iloonenki, vaikka maksooki. Mutta niinhän sitä täs maailmas aina joutuu maksamahan, laillansa kumminki. Ilimaastia lounahia ei oo olemaskaa... vai onko? Mulle eioo ainakaa tullu koskaa kohoralle, oonko jotenki välihinputoaja vai muutoon onnetoon? Tuskin ainakaa jäläkimmäästä kumminkaa. Tämä uus konttorituali on oikeen mukava ja tukeva istua, olis vain saanu olla säätöä pikkuusen korkiammaksi. On viäläki läppäri pikkuusen liika korkialla ja käret joutuu olemahan laillansa kohotettuna pikkuusen. Mutta eihän täsoo tarkootuskaa tuntitolokulla nakutella ja terassilla on sitte paree asento ku saa sylityynyltä nakutella. Jotta turha valittaa tätäkää. Jaa, mutta einy justihin irtoa enempää, jotta pistän itteni vaaterihin ja kattelen vaikka elokuvaa.