lauantai 5. joulukuuta 2020

pikkujoulu

aamu alakoo kutakuinki sohojoosis merkiis, niinku laillansa sohojolan tyylihin kuuluuki. Eileen popioottenhakija mainitti sivuteitten olevan luistinrataa muistuttavas kunnos ja jotta saa ajella kiäli keskellä kämmentä... jotta se kelistä. Ristus. Haikein miälin kattelen vanhoja vireoota joita naamakiria muistuttaa, mutta einy oikeen auta muutaku niäleskellä ja koittaa suunnitella tulevaa. Lihaksisto alakaa muistuttaa eileen alootetusta reenistä, pikkuusen joka paikkaa ku koitin herätellä, niin joka paikkaa pikkuusen rupiaa särkemähänki. Tai särkeminen on väärä kuvaus, se vain tuntuu sellaaselta, jotton reenannu pikkuusen. Mutta se siitä asettuu ja maanantaina uus setti. Huomenna on pikkujoulun jäläkeenen aika ja silloon ei passaa reenata... Ja toisekseen huomennahan on Itsenäisyyspäivä ja mulle moninkerroon merkittävä päivä. Tuomas syntyy 14 vuotta sitte ja hänhän on mun ensimmäänen lapsenlapsi, eli rakkaan Riitu-tyttäreni poika. Ja samalla juhulitahan Roope-poijanki synttäreitä jokka on 8. päivänä. Jotta huomenna mennähän porrastetuulle kaffiille iltapäivästä ja vierähän sovitut lahajukset mukanamme. Lahajukset liittyy partioharrastuksiin, mutta ei niistä enempää. Tuomas saattaa vaikka lukiakki tätä... Tuomaksestahan on tulos (tai on jo tullukki) meille kesätyöläänen ja ens kesä onki jo sovittu. Onki osaava ja nokkela poika ja näin enemmän ku suuri apu kesän vaunuuluus, säästää ainaki mun aikaa ja vaivaa varsin merkittävästi. kesällä ku on kaikki pöytien asettelut sun muut ja niistä huolehtiminen ja se sujuu tältä herralta ku tanssi vain. Mutta einy kehuta enempää, jottei tuu ylypiäksi. Jotta tänään pitää ensiksi aamupäivästä hakasta se apteekkiin (toivottavasti) tullu lääke ja käyrä samalla äitiä helssaamas. Ruokaostoksilla kävinki jo eileen, jotta sieltä ei pitääsi mitää tarvitakkaa. Mitää sen kummempia juhularuakia ei huomenna laitetakkaa, kalakeittoa oon ajatellu teherä ja se Tipin toivomuksesta. Jos tänään innostun niin saatan tekaasta niitä syänkukkosia ja keittää niihin kuuluvan riisipuuronki. Ostin oikeen punaasta maitoaki sitä varte. Ja maistuuhan se riisipuuro muutoonki näin joulun alla. Pitääki muistuttaa tulevia pikkujouluviarahaia (eikä noo yhtää viarahia) siitä, jotton syytä varautua tilaasuutehen pirättäytymällä isommasta syämisestä päivän aikana, Tipi on meinaan suunnitellu pikkuusen laajempaa tarioolua. Mutta tälläästä näin aamusta, kattotahan minkämooseksi päivä tästä muarostuu kun kelloki nyt lähestyy seiskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti