vuoden

viimmeenen päivä alootettihin asteen lämmös ja maa valakoosena. Eileen tuprutti oikeen lunta, ei siis mitää räntäpaskaa ja sitä tuli sillälailla kohtuullisesti. Jotta olisko sitä nyssitte viitisen senttiä tuos maas, toivottavaa olis, jotta pysyys. Mutta saattaa olla turha toive, mutta toive kumminki. Tänään ei sitte erellisten päivien tavoon mitää varsinaasta ohojelmaa, salinki ajattelin jättää välihin, ku oon siälä trampannu aiva piisalle asti viimmeesen viikon aikana. Iltapäivästä sitte Polovenkylähän kattomahan, jotta kuinka railakkaasti taikkuyhteesö juhulii vuaren viimmeestä päivää. Yäksi ei jäärä kumminkaa, ajellahan sitte illastya kotioppäin. Jotta ei täsny justihin kummempia, veikkaasin palaavani nakuttelun pariin viälä tänä vuanna.