Polovenkyläs

oli pöytä koriana ku n sinne mentihin. Taisi se Tipiki teherä oman osuutensa ruakihin ennenku pöytähän istuttihin. Ja siinähän se meni mukavasti nelsien tuntia syödes ja surustelles. Vaikka mun seurustelu rajoottuu ruakakunnan isännän Jounin kans jutusteluun, taikuulla oli sitte aiva omat juttunsa. Ja johtuen lääkekuuristani ja muistaki asioosta, lähärettihin me kahareksan kantturoos kotioppäin ja ollahan nyt tovi jo täälä oltuki ja kello tuloo justihin yhyreksän. Jottas kolome tuntia vuoden vaihtumisehen, mutta en meinaakkaa sitä orottaa, vetäyryn tuatapikaa levolle ja huomenna on uus päivä. Ja uus vuosiki ja veikkaan aloottavani sen kuntosalilla. Mutta kattotahan aamulla, son aina iltaa viisahampi.