viikko

alakoo sillä, jotta maa oli taas kutakuinki mustana eilisen vesisateen jäliiltä. Ja kutakuinki nollaa näytti mittariki aamulla ku siihen ensimmäästä kertaa kattelin. Ja valakoosta ei juurikaa enää näy, ei muutaku nurmikon reunoos. Jotta se sitte kelistä. Mutta ei se juurikaa haittaa, salille lähärin ennen kymmentä ja siälä meni aika oikeen mukavasti ja mukava oli tulla kotio ja syärä eilistä riisipuuroa... onse vain hyvää kun sen oikeen rauhas keittelöö ja käyttää kunnon punaasta amitoa ja voita. Ja niitä syänkukkosia syärähän nyt kaffin kans. Jotta iltapäivää mennähän ku kerran kaffia juarahan. Koronasta (covid-19) sevverran, jotta alakaa Thaimaaski löytymähän tartuntoja toisemmoosehen mallihin. Nyt on joitaki alueita suliettu kokonaan ja muutenki kiristetty valvontaa. meilläki on joitaki tuoretoria pistetty kiinni, vaikka alueella ei yhtäkää tartuntaa, eikä tarttisi tullakkaa. Mutta tiedot sieltä on kutakuinki epävirallisia, mutta ne virallisekkaa ei välttämättä oo aina niin torenmukaasia ku kuvittelis. Hallituksella saattaa olla aiva toisemmooset tuumaalut tiarottamisen suhteen mitä meillä täälä armahas sohojolas. Ilimeesesti maan sisäästä liikkumista on säärelty tiukemmaksi, jotta siälä ei vissihin sitte juurikaa liikuta maakunnista toisehen. Kuinkahan ne meinaa Bangkokinki eristää? No, seuratahan tilannetta. Mutta näin polokaastihin vuaren viimmeenen viikko käyntihin ja antibioottikuuriki alakaa olla pian loppupualella, olisko nelisen päivää jäliellä. Mutta mikä tärkeintä, vaiva on kutakuinki voitettu kanta ja oon muakannu kovaa ruaka-asioota vaivan erellyttämähän suuntahan. Ja käytännös se tarkoottaa lisää kuitua ja taatusti tarpeeksi vettä. Tänäänki menny jo melekeen parisen litraa, jotta pian saa ruveta pikkuusen taas himmaamahan, iltaa kohori. Mutta tästä vain etiäppäin, niinku se muari lumes.