aamua

taas. Keli näyttääs pikkuusen piliviseltä, jopa sarettaki povattu. Muttei eileen saretta tullu vaikka kuinka oli luvas. Ja ei täälä pikkuunen piskottelu mitää kastelekkaa, pitääs sataa usiamman tunnin ennenku maa kunnolla kostuus. Tuo pinta ku on niin kuiva ja kova jottei se mitää läpääse pikku satelusta. Pienestä sarekuurosta saa vain puitten leheret kosteutta ja alaha ei riitä juuri mitää. Justiin pistin kaffit tippumahan ja tuumaan, jotta "tilaanko" aamupalan vai vetääsenkö puurot. Onhan tuota puuroa taas tullukki syätyä usiampana aamuna, jotta vois olla pekonit sun muut maullaan... Varsinki ku ovat hankittuna, etteivät vain menisi tärviölle... Tipikin on palautumassa tänään hoitokeikaltaan, lähtee minivanilla kutakuinki pian ja ollee kotona puolisen aikoohin. Joko tänään tai huomenna mennään tuohon Ayuttajaan kattomaan nuorempaa poikaa joka opiskelee siellä temppelikoulussa. Nuoremmalla ei riittäny pisteet pääsyyn samaan kouluun jossa isoveli, mutta tuo temppelikoulu aiva yhtä hyvä kouluna. Eihän kakarakkaa oo samammoosia, eikä kaikista oo kaikkehen. Mä jos joku sen tiärän. Flikkoja ollahan tuos justihin viemäs kouluhun, vaihteeksi taas koulupäivä... Vanhempi sisaruksista päriää hyvin koulus ja aika hyvin pöytätennikses elikkä pingpongis. On päässy oikeen koulujenvälisiinki peleihin ja eileen olijke jassaki turnaukses. Nuorempi (mun kummilikka Lek) päriää kyllä kans koulus aiva hyvin, muttei oo niinkää liikunnallinen ku siskonsa. Siistit kouluasut on likoolla ja aina puhtahina ja silitettyynä. Toisella jonkusorttinen partioasu ja toisella se normaali jossa sellaanen vaalian lilan värinen kauluspaita ja tummansininen vekkihame. Toki asialliset sukat ja kiiltonahkakenkulit täs toises asus. Son komian näkööstä kouluus ku kaikilla samanikääsillä on samammooset asut. Asut vaihteloo iän ja teemojenki mukaan. Vissiin vanhemmalla jotaki partiojuttuja tänään ku oli sonnustautunu sellaasehen asuhun. Koulusta tuli mielehen mialuusa uutinen. Aamulla ku aukaasin puhelimen, oli siä viesti mun poijalta joka kertoo saaneensa harioottelun ja senmyätä koulunsa päätöksehen. Antista tuloo sitte LÄHIHOITAJA. kerkes poika täyttää 37 ennenku sai ammatin aikaaseksi. Paree ny ku ei koskaa. Onnittelut lähti jo ja perähän lähtöö rahallien muistaminen tapahtumasta. Kunhan täs pankkisivut aukaasen. Jotta sellaasta tänään aamusta. Ei olisi niin väliksi kovaa kuumaa keliä tullakkaa tänään. Muttei ainakaa viälä tunnu eres tuulevan yhtää, ei sen kummemmin näyttääsi sarepiliviäkää tuas yläpualella seilaavan. Vaikka sare saattaa täälä tulla yhtäkkiäki jos on tullakseen. Friskaashan se pikkuusen tätä ilimanalaa. Oonki eri uutimista seurannu suamen keliä ja ei kovin hyvältä vaikuta, lunta pukkaa joka pualella ja ne ajokelit sen mukahan sitte aikamoosen haastavat. No, onhan niitä mukava täältä seurata... Ku ei tartte kolaa kätehen... Kolaa vain lasihin ja sitte jäitä. Veliipoikaki Turengis puskoo lumitöitä alvariinsa, son sensorttinen jotta pitää tonttinsa puts ja plank-tyylis ja näin joutuu tekemähän kolaukset päivänaikana useenki. Meillä kotona käy Henttu koneella putsaamas pihan ja ei jääkku pienet siivoukset takaosalla ja etukuistilla. Äiteen ei välttämättä tartte teherä mitää, mutta yrittää ne eturappuset kumminki putsata. Sille ruvettihin tuamahan posti siihen etukuistille, mutta vain silloon ku mollahan reissus. Muutoon vissihin posti ajatteloo, jotta jouran hakemahan loorasta erempää ku samas taloures asutahan. Äitee täyttää kumminki keväällä 84 ja son samanikäänen ollahan me kotona tai ei. Ja omaishoitajia me ei olla kumpikaa, ei riittäny "pisteet" eres piänimpähän sellaasehen. Pitää vissihin olla tosi huonokuntoonen, jotta omaishoitajan saa. Jaku ei oikeen anna luanto periksi kovaapalio valehrella niis asioos. Vaikka monellalailla mitattuna on äitee kohtuullisen hyväs kunnos, suurin haitta on näkökyvyn heikkeneminen ja joka sitta vaikuttaa liikkumisehen ku pelekää niin kovaa sitä kaatumista ja sen iaheuttamista vaivoosta. Toki pääsöö rollaattorilla liikkumahan pihalla, sisällä menöö kohtalaasen hyvin ku on tutut paikat ja käyttää keppiä tarvittaes. Mutta näkö ku huononee koko aijan, vaikuttaa se moneen muuhunki asiaan. Ruuan laittaminen on hankalaa ja aikaaviepää ja kauppa- ja muukki asioontiasiat me hoirellaan. Mutta silloon muinoon tuli isälle luvattua, jotta hualehritahan siitä jotta äiti saa asua kotonaan niin nyt sitte hualehritahan siitä eikä ruraata. Mutta tosiasiat on kumminki tosiasioota. Jokahinen voi kuvitella, ettei soo aina heleppoa asua iäkkään äitinsä kans joka tottunu siihen "jotta kaikki pitää olla niinku ennen". No, ei siitä sen enempää. Voiku rupiaas pikkuusen tuulemahan. Mä rupian pian pistelemähän pekonia ja munia ääntäkohori!