lauantai 9. joulukuuta 2017

kulttuurista

ja sen kehittymisestä/muuttumisesta pikkuusen. Justihin Tipille sitä sanoon, jotta ku aamupäivällä näin ensimmääsen kerran tuon vastasyntyneen lapsosen isän niin tämä ei kunnolla päälle kattonukkaa. Ja vanhan tavan mukahan nuaree tervehtii aina vanhempaa ja pikkuusta kunnioottavammin. Mutta tämä mulukero ei oikeen kunnolla kattonukkaa. Enoo hänen huamionsa tarpehes, paree ku pysyyski pois silimistä ku ei miähestä mihinkää oo. Moon täälä aina ruukannu vanhempia ihimisiä tervehtiä oikeen kunnolla wai-tyylihin. ja siihen kuuluu kohtuullisen suuri kumarruski. Vähä niinku siälä kiitos ja kumarrus. Pian täälä alakaa olla kello siinämallis, jotta pitää ruveta kastelemahan puutarhan kasvustoa. Kunhan ensiksi vaimon kans kierretähän resitenssi läpi ja pikkuusen suunnitellahan istutuksia tai vastaavia. Banaanipuita oli smukava olla enemmän ja noita tuattamattomia puita vois karsia poiski. Solis komiaa ku sais omasta pihasta panaanit ainaki joskus silloontällöön. Nua palamut ei muuta viä ku kosteutta maasta vaikka muka niin komioota ovakki. Etupihalla pitää olla puustoa, jotta pikkuusen variostaa aamupäivisin. Ehtoopualesta ku aurinko on toisella pualella eioo niinkää suurta väliä. Mutta nyssitte letkujen parihin. Sen session jäläkehen onki suihku paikallaansa, vesi ku tulee tuasta joesta ja se eioo kaikkien puhtainta. Mutta käyy hyvin kasteluhun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti