tuntuu

jotta alkakaas keli taas ainaki aamusta lämpenemähän, tänään ei tarvinnu ku villasukat, fleesen tempaasi Tipi päällensä. Ja aamukaffit ja paahtoleivät jo syätynä täs terassilla, nyt menos normaalit aamurutiinit. Nostalkiaa rariosta ja nakuttelua. Nyt en enää jaksa välittää tuasta joulumusiikista, sitä tuloo kumminki joka kanavalta ja rario rokkia en jaksa kuunnella. Heviä mullon levyllä jos sattuusin sitä haluamahan. Joukoa ja kostia kuuntelin eileen juutuupista, samoon meni Marstio, Bablo ja Freukkarit. Tua Bablo onki jännä kaveri, olin hänen isänsä kans YK-hommis Siinain tulihelevetis -78 ja sain tämän poikansa langanpäähän vasta viimekuus. Isänsä Esko oliki jo muutamia vuasia sitte siirtyny turvaamahan rauhaa yläkertahan (R.I.P.) ja monen mutkan kautta sain tämän Markon (Bablo on siis taiteelianimi) kiinni. Ensiksi löysin Eskon täysnimikaiman joka sitte tiesi tämän. Ja Bablo soitti mulle ja puhuttiin pitkä puhelu. Teköö musiikkia ja asuu Ypäjällä ja joitaki hevoshommiaki kuuluu kuvahan. Musiikki mukavaa kuunneltavaa ja ääni vähä niinku Marstiolla sellaanen karhia. Juutuupista löytyy vissihin melekeen kaikki tuatanto ja tiatoa sieltä mistä muutoonki. Wikiperiasta. En taaskaa tee pitkiä laihnauksia, jokahinen saa kattoa itte jos kiinnostaa. Nyt näyttää monella rariokanavalla soivan vain joulumusiikit ku eioo muuta lähetystä. Kaikenaikaa en sitä kumminkaa jaksa kuunnella. Jouni tuloo tänään asentamahan fiksaamansa tuulettimen tuohon pihamökkihin. Siinon kans mies joka teköö mitä tykkää. Mä jourun tyytymähän siihen mitä osaan. Mutta tääläki nämon arvokkahia kaveria jokka osaa ja jokka tiätää. Tänään olis tarkootus mennä yhyren Jarin kans kattomahan uuttaa kassakaappia joka asennetahan makkarin lattian alle sille varattuhun tilahan. Jari on lukkoseppä ammatiltansa ja näin tiätää melekeen kaiken siitä puolesta. Ja yhteyksiä kauppoohin ja luvas kohtuullista paremmat alennuksekki. Ja mikä parasta tuloo kaappi asennettua justihin niinku pitää ja jopa niin, jottei sitä saa repimälläkää irti. Tuo murjomani kaappi oliki liika suuri, uus tulee olemaan sellaanen mikron kokoonen ja ei sinne tartte A4:sta suurempaa arkkia mahtuakkaa. pieneekki sais olla, mutta kattotahan ku mennähän puatihin. Jotta onhan täs päivälle ohojelmaa vaikka kuinka. Ja laiskahan niitä töitänsä luetteloo... Tualta naamakiriasta luin sellaasen jutun joka oikiasti taas pirätti melekeen henkitystäki. Kaverini Jussa oli ollu umpparileikkaukses ja siitä umpparista oli löytyny syöpä. Onneksi homma eteni suatuusasti ja CT oli puhuras samoon ku veriki ja näin soli ainoa johona sitä oli se umpparin poisleikattu pätkä. Mutta pysäyttävä juttu ja ku kaverin tunnen, en yhtää ihimettele jotta minkämooses myrskys on eläny viimeaikoona. Onneksi on vahava kaveri muutoonki ku ulukoosesti ja on ympärillä perhe ja niitä parempia kaveria. Kaverille täältä sellaasia tukevia ajatuksia vielä jatkoski. Viime vuasihan oli siksiki surkia, se paras kaverini Esa-matti ku kuali loppiaasena. Vuasi sitte vissihin puhuttihin viimmeeset puhelut ja sitte meniki niin häjyhyn kuntohon jottei tullu enää viestiäkää. Mutta nyt ei anneta masennukselle valtaa, ei sinne päinkää. piretähän vain lippua korkialla ja tuetahan kaveria silloon ku sitä tarvitahan. Nymmä meen ja keitän sualaasen ja kankian kaurapuuron ennenku Jouni tohahtaa tontille.