DonChedi

tuli sitte käytyä ja jo matkalla sinne saatihin aavistus, jotta moni muuki oli ajatellu viättää siälä löörtaakkiehtoota... Lähärettihin siinä kuurenkantturoos ja pian jo oltihinki sellaases autoletkas, jotta ohittelu oli aiva turhaa. Perille ku päästihin niin kesti pualisen tuntia enneku jonkimmoonenkaa parkkipaikka löyrettihin ja siältä sai kävelläkki melekeen kilometrin päästäkseen eres alueelle. Ja siälä sitte niin väkiä, jotta meinas paikoon oikeen aharistaakki ku väki vain tunki menemähän. Onnekseni väistyyvät ku havaattivat vastas olevan pikkuusta isompaa kalustoa... Tavaraa oli tariolla taas monensorttista, mutta väkiä yksinkertaasesti liikaa, jotta olis voinu eres kattella niitä. Ruakia monehen sorttihin; oli paistettua ja monellatapaa kypsennettyä ja oli niin knaa, possua ku kaikenmaailman ötököötäki. Ruaat jätettihin melekeen ostamatta, samoon muukki ja tuumattihin palaavamme päiväsaikaan laueelle jolloon rauhallisempaa ja kerkiää paremmin kattellakki. Ja meitä ku oli isoompi porukka, sellaasen yhyres pitäminen oli maharotoonta ja pian havaattimmeki olevamme kaharestaan Tipin kans. Ja mä taas pirin tarkasti silimällä, jotten olisi vaimoa väkipalioutehen karottanu. Soli palio maharollista, pikkuunen iluminen ku hän on niin sekoaa heleposti muihin samankokoosihin. Mutta niin vain selevittihin siältä sumasta poiski ja ostettihin tarvittavat asiat läheltä porttia ja sitte mentihin tuttuhun paikkahan. Tipi einehtii ja mä nautin ansaatun LEOn. Kurkku oliki jo siinävaihees kuiva ku peruiinen sanraali. Muu väki oli osaannu autolle ja sitte siitä hetimmite kotio. Kotona oltihin vasta ennen yhtätoista, jotta siälä meni viitisen tuntia matkooneen. Ja tänään suunta lähelle Suphanburin kaupunkia ja siälä ThaiWatsaduun joka isoo rakennustarvikekauppa ja siältä tarkootus kattella laattoja ja muita tarvikkeita. Tai vertaalla ainaki hintoja, hankinta sitte sieltä mistä parhaat alennukset. Lankomiähillä viikon ainoa vapaapäivä, mutta vanhempi tuli jo meirän tontille pihaa hoitamahan. Siinon sitte läpehensä ahkera mies. Nuaremman patalaiska poika tuas taas notkuu ja suunnitteloo kuinka päivänsä joutavasti kuluttaas... Ei sitte paa poika tikkua ristihin elantonsa etehen. Mutta ei tuo oo mitää erikoosta suameskaa, palio on näitä mitäätekemättömiä nuaria jokka ei saa mitää aikahan. Tämäki lopetti aikoonaan peruskoulun ja nyt viimeksi aloottamansa ammattiin tähtäävän kurssin. Eli ei kovin ruusuunen tulevaasuus oo poijalla, ei opintoja eikä näin ammattiakaa. Isänsä sai ensimmääsen vakituusen (toivottavasti) työpaikkansa vasta muutama viikko sitte ja hän täytti justihin 36 tai 37... Jotta sellaasta. kello lähenee kahareksaa ja kupis kaffia ja aamupala pian tuleillaan. Pyhäpäivänä annoon luvan valamistaa mulle pekoni-aamupalaa ku värkkiä ei muuhun oikeen oo ja eileen jo niitä maissihiutalehia söin. Suphanin Tescos pitää käväästä ja ottaa kaurahiutaleita ja voita, jotta saa aikahan kunnon aamupuuron voisilimällä. Rakentajat meinaa kuulemma saapua tyämaalle tänäänki, jotta pysyysivät aikataulus. Sevain passaa, ainaki mulle. Muuraus eteni eileen kohtuullisen reippaasti ja seinistä melekeen kolomannes jo muurattuki. Eli alakaa saara muatoa kovaa pianki. Jotta alakuviikosta vetäyryn Jounin viarashuaneeseen maailmaa parantamahan ku rupiavat pian seinää puhkaasemahan. Tai kattotahan kuinka heirän hommansa etenöö ja mihinä järiestykses sen tekevät. Aika lookista on ollu ainaki tähän asti, mutta saattaa tulla joitaki yllätyksiäki. Jotta sellaasta täälä näin pyhäaamuna. Tästä peli jatkuu.