lauantai 20. tammikuuta 2018

tuntuu jotta

nämä aamujen päivitykset toistaa ittiään kaikenaikaa, jotta melekeen vissihin vois kopioora ja sitte liittää... mutta sen toki joku havaattiski. Nyt kello tuli justihin seittemän ja kakarat jo liikkeellä vaikkei oo koulua. Niinku aina, koulupäivinä vaikia saara hereille, mutta vapaapäivänä kukutahan heti kukkojen laulun kans... tänään tosin paikkakunnan kukoot alootti viestintänsä jo neliän kantturoos ja laskin niitä olevan puolisen tusinaa, alakaan pian jo eroottamahan niitten äänekki. Pitääs vissihin kattella jotta kuka/mikä mihinäki häärää... Mutta ne kuuluu tähän maaseurun touhuun, aamuuhin ja iltoohinki. Mutta nualle puluulle pitää keksiä jotaki, eileen yritin kivittää niitten pesää katolat siinä kumminkaa onnistumatta, mutta kunhan rakennus etenöö kattovaiheeseen saavat sen hävittää ja asentaa uuret verkot etteivät perkeleet pääse pesimähän räystäitten alle. Cha-amis kristerillä oli sellaasia erikoosia karkottimia joita lienee syytä hankkia, non sellaasia piikkiä jokka laitetahan paikkoohin johona ruukaavat olla tai pesiäkki. Ei mulla periaattees lintuja vastahan mitää oo, mutta nua alakaa olemahan jo riasaksi ja niiton aiva liikaa täs tontilla. Pikkulinnut on mukavia ku ne nuas puskis pesii ja laulaa niin somasti, mutta nämä eiku kukertaa ja ropajuttaa katoolla. Se linnuusta tälläkertaa. Jounin saunanrakennuski etenöö vauhrilla ja pian alakaa olla koppi valamiina ja pääsevät Jarin kans tekemähän lautehen runkoa. Sen tekevät Jarin pajalla ja sitte pultiilla paikanpäällä kasahan. Ja sitteppä ei tarttekkaa ku seinien verhous ja tiätysti lauteitten kans. Jotta toivehis on päästä löylyyhinki tämän reissun aikana... Ja viimeestään alakuviikosta saatan mennäkki evakkohon Jounille jos täälä tosiaan alakaas tapahtua niin palio, jotta seinää pian aukaastahan. Sitte pitääki siirtää kaikki kalusteet olohuoneen puolelle, mutta siinei kauaa nokka tohaja ku son tehty. Eileen ku käytihin maksamas tarvikkeita, valittihin samalla laattiamateriaali, tuloo sellaanen parkettia mallaava kivilaatta, rusahtavaa. Samoon valittihin ikkuna ja sitte liukuovet. Ja taas sai kuvetta kaivaa... jotta maksaa se tääläki vaikka kuinka muka on halapaa. mutta son aina niin, jottei halavalla saa hyvää ja niin son täski tapaukses eikä me tätä taloakaa tehty halavempien materiaalien mukahan. Löörtaakkia tosin on alootettu ja lankomiähillä työpäivä, täälei vielä olla siirrytty viispäivääsehen viikkohon, muutaku koululaasten osalta. Tosin monis virmoos ollahan jo vapaalla löörtaakkisin, muttei täs näitten paikas. Palakka tiätysti sen mukaanen. Sattuu tuasta olohuaneesta silimähän yks sellaanen matto jonka äiteemuarin sokia ystävä on solomimalla teheny. Kysees sellaanen muavikutehista solomittu matto johona Thaimaan lipun värit, käyttötarkootus olis kait lähinnä kylppärin matto tai joku vastaava. Mutta eihän täälä voira lippua käyttää mattona, ei eres sitä muistuttavaa ja täs on aiva oikiat värikki. Tekijä oli sen vartavaste meille teheny ja tuas se ny on hyllys esillä, vois sen vaikka panna siihen hyllyn etehen. Mutta varmasti joku pelekää jotta sille astutahan ja se eioo oikeen se. Täälä ku tuloo aamuusin 0800 ja iltaasin 1800 vireo johona lauletahan kansallislaulu, vähä niinku neenmuinoon suames rariolähetys päättyy Maammelauluhun. Ei se kansallislaulu täälä aiheuta sen kummempia, mutta aikoinaan oli hienoa kattoa Bangkokin rautatieasemalla ku väki nousi seisomahan ja lauloo mukana. Hienohan son se vireoki, kovaa kansallistunnetta nostattavaa ja toimiiki justihin niin. Nyt uutisis kerättihin ruumihia joltaki pellolta, näytti siltä jotta oli palanu pelto ja sen mukana joitaki ihimisiäki, aika karseita kuvia näyttävät näin aamusta. Tosin sumennettu jokki kohorat, mutta kumminki. Ja son jännää ku nuata mainoksia ne näyttää joka kanavalla ja joka välis, son varmahan erullistaki mainosaikaa joittenki ohojelmien välis. Ja täälä ollahan kovaa noitten terveystuatteitten perähän, myynnis jos jonkimmoosta laihruttavaa ja muutoon terveyttä kohentavaa tuatetta ja varsinki kosmetiikkaa tuloo joka välis. Mutta kosmetiikkahan son joka myy joka paikas ja aina keksitähän muka nuarentavia rasvoja ja seerumia joita sitte nämä maaseurun naiset kilivan tilaavat ja maksavat ittensä kipeiksi ja jäävät vaille nuarennusta... Mutta niin se vain tahtoo olla muuallaki, jottei soo hullu joka myy vaan se joka ostaa... vai kuinka seny menikää? Jaa, oliskohan se aamupalan aika? Nyt vois mennä maissihiutaleet luamumairolla. Kattotahan kuinka maistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti