nuan vain

taas päivä menny mukavasti iliman mitää kummempia ohojelmia, ristikoota piisaa ratkottaviksi ja ovat niin persanan vaikeita jotton joihinki vaikiaa saara eres muutamaa sanaa... Pelikaanin punaasta jos joku ratkoo niin tiätää mistä puhun. On vissihin niitä vaikeimpia ristikkolehtiä joita saatavilla. mulla sellaanen tapa, jotta ku leheres etenen niin aina pitää saara ristikkoon muutama sana ennenku voi siirtyä seuraavahan. Mutta niitä jäläkimmääsiä joutuu väkisinki jättämähän ku ei sitte millää keksi vaikka kuinka tuijottaas. Oon koittanu käyttää rouppinkiaki, mutta auttaa vain niin keskitasoosis jos niiskää... Joskus ajatus lentää helepommin ku on pikkuusen ottanu vaikka ruuvvimeisseliä... Jotta sellaasta tänään, eli ei juuri mitää. Kello ohittanu jo neliänki kohoran ja pian rupiaa päivä väkisinki kallistumahan iltahan. Toki päikkärit tempaasin päivällä ku tuota äänikiriaa kuuntelin. Menos Päätalon Ihmisiä telineillä jonka lukoo Kai Lehtinen. Joka näytteliki Päätaloa sen elämästä kertovas elokuvas ja näytteliki pirun hyvin. Ja oikeen mukava ääni tuahon lukuhommaan, sitä on oikeen sujuva kuunnella. Mutta päivällä piti ottaa pikkuusen takaasin ku havahruun unesta... Ja vesilinia pitää erelleenki, jottei tartte kenenkää murehtia. Ja ei mua haittaa vaikka joku murehtiisiki, juan sitte ku siltä tuntuu ja justihin niin palio ku tykkään. Ei täälä tuu mitää maharottomia juatua, vaikkei täälä aikaansaakkaa sellaasta kankkusta ku suames. Aineenvaihrunta on aiva erilaasta ja nesteekki haihtuu palio riuskemmin. Toki vettä pitää juara kaikenaikaa, vaikka kuinka oluttaki jois niin vettä ei passaa unohtaa. Sen sai tuala reissus havaata yks kaveri jolle annoon pientä terveyskasvatusta. Vaikka oliki mun ikäänen kaveri niin silti oli ollu liika vähällä vetellä ja samoon liika vähällä sualalla. Muita vitamiinia minen täälä syä ku kalkki-magnesiumia ja sillä estää lihaskrampit, lisäksi ku muistaa lisätä sualaa vaikka aamuruakahan mitä se sitte sattuuki olemahan. Huamenna lupasin ittelleni pitkästä aikaa kunnon pekoni-munallisen aamupalan ja sonki sitte viikon ainoa sellaanen. Tänään meni vain pari paahtoleipää ja oli siinä pari tuaretta pikkupullaa joita tuas kylällä öliys paistavat. Eivät oo makeita, maistuu samalta ku vappurinkeli iliman sokeria. Eli oikeen hyvää aamukaffin kans. Pian mulle tariotahan päivän ainua ateria, aamupalan lisäksi eioo menny juuri mitää, muutaman keksin maistoon ku olivat kokeeksi teheneet. Tipi meinaa opetella niitten teon ja saarahan vaunuhun lisää sellaasta oheesmyytävää. Ja kaikki tuatteet iliman kluteiinia, jotta käy kaikille ja eivät oo mitää makkeeta. Niinku täälä ei ruukaakkaa olla, ainakaa nämä perinteeset. Toriilla ja kaupoos näkyy jo palio sokerisia ja kaikenmaailman ronitsia ja niitä näyttää väki kärryyhinsä keräävänki. Ja väki alakaa tukevootua kohtapualihin ku oppivat pullansyännin. Leipää eivät viälä oikeen palioa vissihinkää käytä, mutta orotettavis on seki viälä. Leikkeleitä löytyy moneen lähtöön, on kinkkua ja monemmoosta makkaraa siivuuna. Toki löytyy jo ulukolaasia makkarootaki, mutta tietysti hintavia ovat. Jottei tuu meirän kaappihin niitä. Nyt eioo juustoakaa enää, aamulla söin viimmeeset ja enää ei tartte lisää tuarakkaa. Eikä oo voitakaa, mutta sitä vosi hankkia vaikka vain aamupuuroa ajatellen. Leivänsyäntiki on loppunu samalla ku loppu paketti aamulla. Siinä pieni katsaus ravintoasioohin. omalta osaltani toki, en juurikaa muitten asioohin paneuru. Meille eioo niitä leivonnaasia juurikaa ilimestyny, muutaku näitä sokerittomia perinteesiä jokka toki muulekki kelepaa. Ja ne paistetahan ku asiakas kurvaa paikalle, jotta ne saa lämpöösenä ku paistopaikka on tuas lähellä. Tottahan kakarat on persoja makialle, mutta niinhän non kaikkialla, mutta täälä eioo oikiastaan sellaasia makeisia ku suames, tai jos on niin pakkaukset on tosi pieniä. Ainaki mitä oon tuas kulumakaupas kattellu, marketiis toki on aika isoja valikoomia, mutta ne ohitetahan kovaa määrätiatoosesti joka kerta. Samoon limukkahyllyt on syytä ohittaa, kolaa menöö muutoonki aiva liikaa ja sei sekää oo hyväksi kellekkää. Ei varsinkaa kakaroolle, niitten ei pitääsi sitä juara ollekkaa. Mutten sitäkää rupia kiältämähän keltäkää, kattokohot kukin omien kakaroottensa syämiset ja juamiset itte. Mä koitan vaharata omiani parhaan kykyni mukahan. Ja nyt parhaan kykyni mukahan rupia nauttimahan iltaeineestä ja pistän naamakiriahan kuvan Juhaa ajatellen. Jotta hyvää päivänjatkoa sinne ja aikanaan hyvää iltaa ja yätäki.