jotta

koitetahan kuinka tama sujuu tasta kotipihalta, istuskelen tassa pihamokis tuulettimen alla ja samalla seuraalen niin pihan ku tienki tapahtumia. Talle paivalle on jo kertyny Tescon reissu josta huvittavimpana loydoksena oli kaupan oma tuottama ranskalaanen brandy jota tas ny paivakaffin kans maistelen. Varsin oivallinen tuote, Napoleon merkiltaan ja kovin saman makuunen ku vastaava sohjolas. Mutta hinta toki huomattavasti pienempi, en edes muista tuon hintaa. Tanaan illansuus ohojelmas Ayuttajanin reissu jossa jokavuotiset usiamman paivan kestavat systeemit temppeleitten ymparilla. Ja saa uskoa jotta ku sinne lahdetaan niin on lava taynna porukkaa. Tama pihamokki on osoottautunu varsin oivalliseksi hankinnaksi. Tata ettittihin koko viime reissu, mutta sitte oli loytyny tasta lahelta ja viela ku Tip oli saanu hinnan tinkaastua passeliksi niin ei aikaakaa ku mokki oli tas ja hyva niin. Tas on niin soma iltaasin istuskella joko porukalla tai sitte itteksensa. Eileen tulin tahan itteksieni istuskelemahan ja einehtimahan, mutta ei aikaakaa ku penkit oli taynna ja poytahan ilimestyy niin juomisia ku syomisia. Tuolla ohimenevalla tiella liikkuu aina naita motoroituja keittioita joista saa ostettua pikkusyamista, sita kuuluusaa tikkuruokaa ja vastaavaa. Eileenki pisteltiin aikamoinen kasa pikkuusia makkaroota chilin ja kaalin kera. Sopii varsin oivallisesti SangSom-soodan kans.
Tosiaan tama mokkulayhteys on taala sangen hidas vaikka nopeutta luvataan kuinka. Eli tyyli sama ku siella. Mutta hinta on kuukaudes niin vaatimaton, ettei edes kehtaa mainita. Ja tuolla muuallahan on melkein paikassa ku paikassa WIFI, etta josko talla ny sitte taala malttaa surffaalla sen minka pitaa tahi tarttoo. Ei kait tas mitaa tarvetta olisi, mutta kuhan huvikseni...
Iltapaiva jo siksi pitkalla, etta vahvensin juomaa soodasta cola-soodaksi. Pikkuhiliaa mennaan iltaa kohden. Illan reissusta ei mitaa huippiaa paase tulemaan, lapset lahtee mukaan ja se takaa sen ettei meno paase yhtaa kovemmaksi ja takaa senki jotta tullahan saallisehen aikahan kotio. Tai ei se sita valttamatta takaa, mutta ehka pikkuusen kumminki.
Elama tas kylalla menee niinku aina, vanhoja ihimisia kuolee ja naita parisuhuredraamoja piisaa. Eli aiva niinku siellaki mennaan. Tapa jolla asiat hoidetaan poikkeaa melekoosesti, kasittely on jokseenki avoimempaa ja suorempaa vaikka toki kateellisa taaltaki loytyy.
Yksi asia on selevitettava senki takia jotta se mua niin kovaa ilahrutti ja mielta lammitti. Soli niita alakupaivia ku tanne maalle tultihin ja porukkaa rupes tulemahan pihahan ku kuulivat meitin saapuneen ja tietysti lapsosiet ihmettelemaan lihavaa fallea. Siihen perheen martiarkka, elikkas Tipin aitee sanoo hyvin topakasti ja selevasti etten ole mikaa farangi vaan mulla on nimi ja son PUMPUI! Ja muistutti viela lapsia ja muitaki asiasta! Se tuntui mukavalta ja vahvisti jo aiemmin aikaansaamaani tunnetta etta jollakintapaa kuulun tanne kylalle ja varsinki tahan pihapiiriin. Ja onhan tassa jo jokusia vuosia tullu haarattyaki, etta senki puoleen. Pumpuihan on sitte taas sellainen hellittelynimi jota kaytetaan aika usein pikkulapsesta jotka ovat sellaisia hellyttavan pulskia... No, eihan sita mies koskaa saa valita lempinimeaan niin miski taallakaa. Olisinkohtan Tartsani vaiko Mustanaamio...
Ja Tipin perheen ja suvun keskeinen toiminta on varsin lamminhenkista ja toimivaa, lapset hoituu porukalla ja heita liikutetaan sujuvasti paikasta toiseen ja se kuka joutaa hakee koulusta tai vie sinne. Tanaanki meita tultiin koputtelemaan kesken ip-paikkareitten hakemaan eskarilasista koulusta, no siitta vain mopolla reissuun ja flikka kotio. Ja ehtoosin piha tayttyy sukulaasista ja lahes sellaasista ja jokku vain piipahtaa ja jokku taas tulee juomisineen ja syomisineen ja jaa toiseksiki toviksi. Niinku eilen. Vaikka eileen verotettiin meitinki SS-varantoja kohtuullisesti, mutta hyvaan tarkootukseen meni ja hauskaa oli. Tipin aiteen nuorin veli edustaa kylalla virkavaltaa valtioon pain olemalla jonkisorttinen seriffi ja on vuosien varrella osoottautunu varsin oivalliseksi seuramieheksi jonka kanssa ei yhteista kieltakaan tartte ku tulee hyvin toimeen ja tulee ymmarretyksi. Ja jotenki korva on tahan kieleen tottunu, etta ymmarrys on aksvanu. Viela ku tarttuus puhekki...
Jaahans, mutta sitte onki jo pian aika ryhtya jonkisorttisiin valamisteluuhin illan reissua varte. Jos kavis viela kertaalleen suihkus ja kattelis jotaki sievaa paalle... Taalon aina paallepantavaa...
Joten taalta tahan ja sinneppain!