ensimmäänen

yö vietetty uuristetus makuukammaris ja tyytyvääsesti kuulerin alla nukuksien. Hyvin pelas kuuleri ja sain sen asetettua kohtuullisehen tilahanki niin viilennyksen ku puhalluksenki suhteen. Ja oli oikeen passeli nukuksia ja kiva herätäkki ku ei ollu sellaanen tukala olo. Ja nyt nakuttelen omalla pöyrällä ikkunan eres ja niin on mukavan viiliää huanees. puuroaamiaanen syäty ja mukillinen kaffiaki jo juatu, jottei täsny osaa kaivata yhtää mitää. Yskäki tuntuu helepottavan eikä kovaa enää tarttenu yskiäkkää. vaikkei kunto aiva entisellään ookkaa, niin paranemahan päin kumminki. Pyhäaamua mennähän ja muu taloo vielä uneksii, me ollahan oltu tosiaan jo toinenki tovi jalakeilla, Tipi jo naapuris käyny puhumas tulevista lottonumeroosta joita oli jostaki naamakirian jutuusta saanu... erellises voitti pikkuusen niin nyt iski taas vimma. No, pelattavat summat eioo sen kummempia ku suames vastaavis peliis, jottei syytä olla hualissaan. Onneksi täälä eioo peliautomaattia ollenkaa, noliski kansan turmio täälä. Väki aikalailla persoja kaikenmoosille rahapeliille ja vois olla automaatiilla melekooset ryysikset... Jotta jotaki hyvää tääläki. Eileen tosiaan tuliki sitte jo kaikki huonekalut ja tuos orottaa vanha peilipöytä hakijaansa ja vielä ku alakuviikosta tulevat laittamahan verhosysateemit paikalleen niin tämä alakaa olla sisäpualelta valamista. Ulukopualelta vielä maalaus kesken ja sitte laatotukset reunoolle. Pikkuusen tuon kaiteen reunojaki pitää viimmeestellä ja samoon sähkötöitä pikkuusen vaihees. Ulukovalot ja sinne se lisäpistorasia ainaki puuttuu. Jotta sellaasta pientä sievää. Mutta kattotahan mitä sitä tänään tekis tai mihinkä menis, lankomiähellä ku on viikon ainua vapaa niin se vois pian haluta johonki mennä. mullei varsinaasia menohaluja juuri oo, aikani kuluu täski oikeen hyvin. Areenaki näkyy vielä jotenkuten vaikka se 5 päivää tais jo mennäkki, mutta kattelen niin kauan ku näkyy. En siitä mitää maksa, kerran veroni oon jo maksanu ja näkisin olevani oikeutettu sitä näkemähänki. Mutta piisaahan täs touhuamista, kiikkutuoli orottaa hiontaa ja terassin pöyränkansi kans pitää hioa ja lakata sitte samalla ku se tualiki. Lakan vois ainaki hakia tänään ja lakatakki saman tien, jos vain sitä hiomapaperia jostaki löyrän. Mulla piti sitä johonaki olla, mutta voi olla jotton saanu ns. jalaat allensa. Mutta nyt rupiaa pysymähän mun tavarat omillaan ku on kassakaappi ja sitte tämä lukollinen työpöytä. Tärkeimmät tyäkalut pirän lukkojen tkana, muuten ne on mihinä sattuu silloon ku niitä tarttoo ja koskaa niitei mistää löyry. Täälä tuntuu olevan sellaanen käsitys, jotta kaikki on kaikkien yhteestä. Mutta oon teheny seleväksi, jottei asia niin oo. Jotta mikon mun eioo sun tai muitten. Vaan on VAIN mun ja mun komennos. Enkä lainaa tyäkalujani muutamu valavonnas ja palautus välittömästi käytön jäläkeen. Jotta sellaasta paasausta heti pyhäaamusta. Tuos illan ja yän aikana havaattin, jotta tämä laajennus olis pitäny teherä jo silloon ku sitä ensimmääsen kerran eherotin eli kolomisen vuatta sitte. Nyt vasta vaimo oli asiaan totuttautunu ja pannu toimeksiki jo heti ku tänne silloon marraskuun alus tuli. Ennen mua. Asiasta oli aina välillä puhuttu, mutta mitää varsinaasta ei oltu saatu aikahan. Mutta olin enemmän ku positiivisesti yllättyny ku Tipi mulle asian kertoo ja laajennus justiin niinku olin sen jo vuasia sitte kaavaallu... Jotta aikansa viää, ennenku saa ajatuksensa totehen. Mutta paree ny ku ei koskaa, tuumasin samalla. Tilaa ihiminen tarttoo ja väliyyttä ja nyt sitä eioo liikaa, mutta tarpeeksi ja ennenkaikkia sitä jotaki omaa. Omaa ja yksityystähän tämon kaikkityynni, mutta tämä oma siipi on se OMA! Ja tämä eioo kenenkää käytös ku ollahan pois, pysyy VAIN meirän omana ja sillä siisti. Jos joku muuta sanoo, sanon vain jotta rakentaa ittelleen oman ja makssa sen kans! Sitte saa mitä haluaa, niin meki tehtihin. Ja maksettu on tämäki, sitä loppusummaa huamioomatta joka maksetahan sitte ku kaikki on niinku sovittu. Eihän taloos liikaa tilaa oo, mutta ei tätä silloon tällääselle porukalle suunniteltukaa, en ajatellu jotta olohuanees majaaloo jatkuvasti joku ja jotta piharakennuski on täytehen majootettuna. Mutta se eioo mun ropleemia, en sukujuttuuhin kovaa sekaannu, jos ei se suaranaasesti mua/meirän asioota sivua. Niinku sivuaa silloon ku puhutahan rahasta. Nyt lankimiäs on vakituusis töis, jotta vois laittaa porukalleen vaikka minkämoosen huushollin ja tilaa sellaaselle löytyys vaikka tältäki tontilta. Muttei se mitää aikaaseksi saa, tuloo tuas nurkis asustamahan varmahan ikänsä. No, onneksi vaimonsa on ahkera ja kunnollinen ja auttaa taloon hoiros ja teköö aiva uskomattoman hyviä ruakia. Ja ei kakarooskaa valittamista oo, kakarat on kakaroota aina kaikkine vikooneen ja hyvine pualineen. Suku on tärkiä asia täälä, joskus monelle se ainoa pääomaki. Anopin siskoo asustaa täs meillä ja joka päivä sen poika vaimonsa kans käy sitä akttomas ja aina tuaa jotaki syätävää hänelle ja muillekki. Samoon käy muuta sukua, Aat ku ei juuri pysty reumansa takia liikkumahan. Tulukohot vielä mainituksi, jotta vaimon molemmat vanhemmat on tältä kylältä ja molemmat varsin sioosta perheistä josta johtuen niitä oikeitaki sukulaasia löytyy tosi palio. Lisäksi sitte melekeen sukulaaset... niinku naapurit sun muut. Vieres oleva kauppiaski on melekeen sellaanen ku vaimonsa on Tipin velien leski. Suurimman soan oikeista sukulaasista jotenki tunnistan, mutta nämä melekeen sukulaaset onki sitte toinen juttu, mutten sitä niin tärkiänä piräkkää. Ollahanhan suameski eletty joskus sellaases mallis, jotton ollu palio sukua saman katon alla. Munki lapsuures paappa muutti meille ku momma kuali ja asuu meillä kualemaansa asti. Kolomistaan asuttihin pientä huonetta paapan ja pikkuvelien kans, joka ilta yhyreksältä paappa kuunteli rariostaan uutiset ja veti taskukellonsa. Kellon jonka mä sitte aikoonani sain isältäni ja jonka aikoonani annoon poijaaleni... Ja samammoosen ostin jostaki naamakirian huutokaupasta ittelleni seinälle. Nojaa, jokohan piisaa horinat tältäerää? Joo, moon samaa miältä.