maanantai 26. helmikuuta 2018

kylääly

suaritettu ja samalla haettu pankista sopiva määrä varallisuutta loppuaikaa silimälläpitäen. Huomenna kuulemma saavat loppusilauksekki tehtyä ja voirahan suarittaa loppusumma. Jo tänään veivät joitaki tarvikkeita, lautatavaraaki keräälivät jo ainaki lauuksi. Kovasti ovat loppuunkäytetyn näköösiä, mutta varmahan palavelevat vielä jokusella tyämaalla. Lankomiähen poika tuas joutavana kuleieksii, sen tyttöystävääki saa kuskata jatkuvasti sinne ja tänne ku poika nukkuu autuaan untansa... Minen sitä rupiakkaa kuskaamahan, eioo mun hommia ollenkaa. Kulukekohot tyämatkansa kuinka itte parahaaksi näköö, mun palaveluksihin moiset kyyti ei kuulu. Kuulemma sitä oli pitäny jo aamulla viärä töihinsä... 7-Elevenis töis, mutta muuttaa kuulemma eremmäksi isänsä tyä. Jotta nähtäväksi jää, jotta lopahtaako tämä romanssi, jos sitä nys eres sellaaseksi vois sanoa. Poika ei kyllä kotona paa tikkua ristihin, eikä kukaa kyllä mitää vaarikkaa. Kerran ku oltiin lähärös mun kustantamalle syäntireissulle tuli kysymys, jotta voiko tulla mukahan. Vastaus oli, etten joutavia ruaki. Ainakaa ravintoloos. Ja nythän lankomiäs on ansios, jotta saa hualehtia poijastaan kuinka itte tykkää. Poika kuluttaa selevästi enemmän ku satunnaasilla hanttihommilla tianaa. Musiikkihommis saattaa saara 300-400bht päiväs ja sillei herran huanetta rakenneta. Ei osteta moisia vaatteita eikä kenkiä. Poijalla olis vartta vaikka armeijan hommiin, mutta taitaa olla sevverran laiskanvikaa ettei moiseen kykene. Armeija kouluttaa viimesenpäälle, yliopistoa myäte ja saa varman ja suhteellisen hyvätuloosen työpaikan iäkseen. palakka eioo suurensuuri, mutta eruusta vois mainita vaatteet, asunnon ja vaikkapa jatkos autoerunki. Jos oikeen hyviin hommiin osaa sijoottua. Yhden pualitutun vaimo/tyttöystävä on armeijan hommis kersanttina ja kuulemma kovaa tyytyväänen asemaansa ja palakkaansakki. Erioten ku isänsä on jonkisortin amiraali tai vastaava... Tänään käytiin tosiaan kahteenpekkaan kyläälemäs Jounilla ja Enillä ja pyynnööstä hualimatta en ottanu ketää kyyttihin. Sanoon, jotta joskus saatetahan mennä vain kasistaanki johonki ja ei aina tartte raahata kaikkia maharollisia halukkaita mukahan. Samalla päätin, jotta ens reissulla hommaan paikallisen ajokortin ja samalla hankin autoon kunnollisen navigaattorin jolla osajaa johonki mihinkä tarttoo. Ainaki eremmäksi. Ei tästä maharotoon oo ajella mihinkää, kunhan vain tiätää mistä liittymästä mihinkäki päin mennähän. Ja siinä auttaa navikaattori. Liittymät on selekeitä ja heleppoja ajaa, avoristeyksiä ei juurikaa oo ja takaasinpäin kääntyminen hoituu U-käännöksillä niille varatuulla paikoolla ja kaistoolla. Tiet on hyviä ja monikaistaasia, tuoki 340-tie koko aijan kaks kaistaa suuntaansa. jottei oo vaikiaa ookaaminen, kunhan pitää vain koko aijan peiliä silimällä j avaroo moottoripyäriä... Autohan meillon oma, jottei siinoo muutaku ruveta ookaamahan, voirahan mennä vaikka kuinka kauas reissuhun ja olla kuinka kauan halutahan. Tipiä en sitte aanu autokouluhun, justihin tuas tulles sanoo jottei haluakkaa. Pelekää liika kovaa ajamista ja onnettomuuksia, jotta vaatinee vielä asian kypsyttelyä ennenku jotaki tapahtuu. Olisko autokoulu suames se paree ratkaasu? Kylläpä LEO maituu hyvältä täs om,alla terassilla nautittuna. Pian lienee kumminki iltapäivän suihkun aika ja siihen kuuluu se autuaallinen hetki märiän pyyhkeen alla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti