tänään

ei sitte ookkaa suunniteltu yhtää mitää ohojelmaa, mutta eiköhän sellaastaki keksitä kunhan päästähän vaikka ensiksi tuonne alakertahan aamupalalle. Nyt toinen paikka, eilinen oli varsin hyvä, mutta kesti aiva liika kauana ennenku varsinaanen syäminen pöytähän tuli. Kaffiki oli jo aiva jäähtyny ja melekeen loppu... vaikka isoon mukin tilasinki. Mutta on näitä paikkoja täs, suamipaaris sais vaikka kaurapuuroa, mutta sitä kerkiän sitte kotonaki syärä. Hiutaleita ku jäi melekeen täys pussi. Ja voita kans. Täsny sitte vain ihmetellähän ja orotetahan tuon rakkauren unen päättymistä, kiirushan eioo yhtää mihinkää ja tästä tiätämyskoneesta löytyy yhtäsuntoista katteltavaa. Sitä piti vielä sanoa, jottei nua kaikki tunnu ymmärtävän kuinka hotelliis pitääs käyttäytyä. Olisko itärajan takaasia? Ainaki kovaa kailottavat tuas käytävällä. Ja ovihin koputeltu jo vaikka kuinka kauan, paikallistenki puhetta kyllä kuuntelin. Olisivakko ollehet joitaki herättelemäs oikeen tyänsä pualesta vaikka. Nua itärajan takaaset ei kyllä yhtää ajattele ku omaa ittiään, lisäksi ku sitä kiälitaitoa eioo oikiastaan yhtää niin koventavat vain äänen voimmakkuutta. Eileen sitä taas torilla siunaalin, jotta kuinka voivat nuarekki ihimiset olla niin tolleroota, jotteivät yhtää lontoon murretta osaa. Luulis sitä opetettavan niittenki kouluus? Paikallisillekki opettavat, mutten ymmärrä mitä nämä nuaret on oppitunniille teheny ku eivät ymmärrä yhtää mitää. Ensiksi vain mulat kysyvät, jotta puhunko thaita... vastaan aina, jotta teirän pitääs puhua sitä enklantia mulle jota te varmahan jonkivveraan osaatta. Ovat vissihin yhtä umppeloota ku suamalaasekki puhumahan viarasta kiältä, pitääs muka osata niin hyvin. Mua eioo koskaa haitannu mun kiälipualisuus, joka paikas oon aina tullu ihimisten kans toimeen. Kyproksella kloppina alootin melekolailla alakeellisella kiälitairolla, mutta niin vain rupes kummasti taittumahan ku sitä oikeen treenas ja pikkuusen plaras kiriojaki. Kaverikki toki auttoo, varsinki paarireissuulla. Mutta se siitä ja eteheppäin.