keskiviikko 21. helmikuuta 2018

mukataan

jäläkehen on pikkuusen samammoonen viilis ku ruattinlaivan bufeen jäläkeesenä aamuna. Paitti rapulaa ei täälä oo, mutta täynnä viäläki. Ruakaalu kaikkineen kesti parisen tuntiaki ja vielä jäi syätävää ja jopa tehtävääki. Roilerin maksaaki jäi, siitei väki niinkää tykkää. Mutta mulle kelepaa ja on vielä täysin kunnos tänäänki valamistaa siitä jotaki. Vihanneksiaki jäi vielä, jotta halavaksi tuli eilinen einehtiminen. Nyt kaffi tippumas ja sitte katton, jotta mitä sitä einehtiis aamupalaksi. Eileenki sääennsuteet uhkas satehella, muttei piskoakaa tullu ja sama pitääs olla tänäänki. Taivas näyttää olevan ohues pilivipeitos, mutta tuskin siältä vettä kumminkaa tuloo. Kunhan aamu etenöö niin aurinko nostaa päätänsä. Eileen ehtoopäivällä mittari näytti jo +34 ja vois sanoa olleen jopa lämmin. Mutta täälä ilimastoorus huaneestos on niin mukava olla... Yhyret hääjuhulat on vielä käytävä, onki vasta toiset juhulat koko aikana ja sei eioo palioa se. En moiti, ei ne mitää niin erikoosia juhulia oo, mutta pikkupakko mennä ku sieltä on käyty meirän vastaavis ja silloon on mentävä. Ja vietävä saatua vastaava summa lahajana. Täälei muuta viäräkkää ku rahaa kiriekuares, son munki miälestä se paras vaihtoehto. Mitä kukaa niillä kukkamäärillä teköö, varsinkaa täälä johona niiton joka paikas ja kasvaa omis nurkiski vaikka kuinka. Täälä juhulat kustannetahan niillä lahajuksilla, isoommakki johona on musiikit ja tanssiflikat. Ja yleensä on usiamman ruakalajin tarioolut juamineen, juamina yleensä limpparit ja sitte se pakollinen HongThong siihen lkuuluvine soodineen. Tämä hääpari lähisukua ja siksiki sinne mennähän, mutta onko se tänään vaiko huamenna eioo mulle vielä selevinny. Tottapahan mulle sanotahan pikkuusta aiemmin, jotta paa tuosta nuo ja nuo päälles ja mennähän... Ei sillä, etteikö se niin sujuusikki. On sujunu jo jonku kertaaki, Emmä kauaa tartte valamistautukisehen, niinku esi. rakkaus jonka tälläämienen kestää vähintään sen pualisen tuntia ja siihen pukeutuminen päälle. Voi tsiissus, ku kaffi maistuu hyvältä. Tämon Tescon suaratinkaffia ja aiva yhtä hyvää ku mikä muu tahansa tummapaahtoonen. Kaffiavalikooma on merkittävästi parantunu täs vuasien varrella, pari vuattaki sitte ei oikeen suaratinkaffia vastaavaa tahtonu löytää, mutta nyt on montaa sorttia. Thaimaalaaset on vissihin oppinu kaffihin paremmin, yks merkki siiton kaffilootten lisääntyminen jopa Samchukiski ja varsinki teitten varsilla. Enoo niis kaffiloos käyny, jotta onko niis sitte leivonnaasiaki. Luulis, jotton oltava muutaki ku kaffia. Normaalisti täälä juarahan vain murukaffia ja se ei oikeen mulle taharo maistua, hätävarana menöö jsutihin ja justihin. Jaa, mutta onhan tällepäivää hommaaki, pitääs mennä akttomahan niitä liukuovia tuohon vaatekaappisysteemiin. Tairan soittaa Jounia konsultiksi ja samalla kattomahan tilannetta. Jari tuntuu olevan vattataurin kouris, pitänee sillekki soittaa ja kysyä ainaki terveystilannetta. Rakentajakki saisivat ulla tyämaalle tekemähän hommansa loppuhun ja saisivat nuo telineekki pois tuosta mun silimien alta. Laatootus kokonaan tekemättä ulukoreunalla, samoon terassin reunat viimmeestelemättä. Ja sitte viimeeseksi kaikki omat romppeet pois tontilta! Pitänee laittaa vaimo soittamaan urakoottialle, jotta meinaako se saara viimmeesen osasuarituksen vielä vai jätetäänkö otottamahan ens joulukuuta. Jotta piisaahan täs offensiiviä aiva piisalle asti. Kello on kahareksan pian ja Jounille kehtaa jo soittaa, son kumminki ollu jo ainaki tunnin hereellä ja kaffinsakki jo keitelly ja juanukki. Jotta näihin tunnelmihin tänä aamuna. Terveys alakaa olla kohorillaan, mainittakohot seki viälä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti