perjantai 23. helmikuuta 2018

look like raining...

pilives on taivas, mutta ei sieltä mitää alaha meinaa tulla. Usiampana päivänä on luvattu vettä, mutta piskoakaa enoo nähäny vielä maahan asti tulevan. Laatottajat näytti hiipivän tyämaalle, toivottavasti saavat hommansa piakkoon finaaliin. Tai ei sillä mulle niinkää suurta väliä oo, rahoja ei makseta ennenku kaikki siinä kunnos ku on sovittu. Eli rakennustelineet sun muuta romppeet pois tontilta sitte ku kaikki hommat tehtynä. Siitä piretähän kiinni. Tänään vissihin joitaki hankintoja/asioontia ohojelmas, itte havaattin jotta yks reseptilääke loppumaisillaan ja täytynee asioora Samchukin apteekis. Siältä löytyy kyllä vastaava tuate jolla pääsöö suamehen asti. Arvioon pikkuusen alakanttihin kulutuksen, ei jääny ku muutaman päivän vajaaksi. Ilimanki päriääsin, mutta paree hommata korvaava tuate jos sellaanen vain löytyy. Toki tämä kylälääkäri jotaki keksiis, mutta piretähän sitä vain hätävarana... Onkohan urakoottialla useetaki tyämaita ku vain yks duunari tuli tontille? No, eioo mun murheita enkä niitä sellaasiksi otakkaa. Seuraan vain katseella. Kiikkutuali ja pöytäki yhtä lakkakerrosta vailla, ne voisin hoitaa ensiksi kuivumahan. Olisivat sitte ehtooksi valamiina, varsinki se pöytä. Oli jo eileen käytös, olis kovaa kuulemma kaikille jo kelevannukki, mutta sanoon jottei jätetä keskenerääseksi sitäkää. Jurvas on ruukattu teherä loppuhun asti. Purtasen verstaalla alootin kansalaaskoulun aikana hinkkoon, jotton kovaa tuttua puuhaa. Koulun jäläkeen mentiin hommiin ja tehtiin niin kauan ku Eino tuli komentamahan meirät kotio. En ollu vielä rippikouluakaa käyny, jotton täytyny olla alle 15-vuatias ku tyäelämähän hyppäsin. Nojaa, siinä muistelot. Nyt päivän teemahan, ajellahan Samchukkiin asioolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti