sunnuntai 15. joulukuuta 2019

erikoosta

täs pyhäaamus on se, jotta kaiuttimet on ollu koko aamun hiliaa ja ei kuulu ku kukkojen kuittaalu ja seki jokseenki laiskana. Melekeen joka sunnuntai on kaiuttimista tuupannu jotaki, mutta hyvä näin, enkä valita tätäkää. Tottapahan ne kaikki on tähärellisiä asioota joita sieltä toitotetahan, joskus vain varhaanen ajankohta pistää tuumaamaan. No, nämon taas niitä ihimeteltäviä asioota, joita täs valtakunnas piisaa. Naamatuttu keskeisestä osaa sohojolaa oli kans saanu lentonsa puukattua ja tulos tähän suuntahan tammikuun aikana ja samaanen insinööri kysyy halukkuutta pieneen trippiin lähimaihin. Tietysti vastasin myönteesesti, eihän tuallaasta tilaisuutta juurikaa pääse tulemahan, jotta asiantuntijan kans pääsöö reissuhun. Kattotahan mitä siitä tuloo kunhan kav...eiku siis naamatutun suunnitelmat täsmentyy. Joutilasta aikaahan mulla kyllä piisaa, tuo portti pysyy tuos vahtimattaki ja naapuri hoitaa sen homman aina ku eioo talon väkiä paikalla. LungPeng lopetti sen kaupan, mutta asuu tuos vielä ja istuksii päivät entisen kaupan paikoolla ja tekee jonkusorttista pisnestä. Ostelee autoja ja moottoripyäriä joita sitte myy ihimisille toki voitolla ja maharollisesti osamaksullaki. Lankomiehellekki myi hyvän mopon jonka oli jostaki huutokaupasta halavalla saanu. Osamaksullahan täälä ostetaan palio, mutta varsinki mopojen (täytyys vissiin sanoa jotta moottoripyärien, muttaku nämon sellaasia 100-125 kuutioosia) kohoralla koroot on aikamooset ja parempiki ostaa tuollalailla tutulta. Sanoonki kyseeselle pisnesmiehelle, jotta saattaasin olla vastaavasta kaupasta kovaaki kiinnostunu jos maharollisuus sellaasehen sattuus tulemahan. Kerran silloli isoo HOnda siinä ja sillä pikkuusen kokeelinki, mutta ei iskeny kuumetta yhtää. Halavalla seki olis lähteny, mutta jäi se kauppa sitte kumminki tekemättä. Jotta sellaanen on pisnesmies tämä melekeen sukulaanen. Onhan se kumminki vaimon velien lesken kans naimisis... jotta hyvinki melekeen sukulaanen. Ruakakunta alakaa osoottaa heräämisen merkkiä ja kello vasta puali kahareksan. Toki koululaaset makaa reporankana, niitei juurikaa paikallismelu näytä haittaavan. Täälon sellaanenki tyyli tuas puhumises, jotta useen mennähän kutakuinki korkialta ja kovaa ja varsinki naisten surustelu on joskus kovinki äänekästä, jotta vois kuvitella olevan riitaa menos. Ja sitte mulle joskus sanotahan, jotta ei niin kovalla äänellä... oon siihen vastannu, jotta kuulisitta itte omaa puhumistanne niin sitte voitaas puhua mun äänen tasosta. Ja mun puhetta ei täs taloures juuri kukaa ymmärrä (vaimon lisäksi) ja oonki ruvennu puhumahan vain suamia. Kääkyrällekki puhun vain suamia ja hyvin tuo jo ymmärtää ku sille sanoo jotta tuu, tuu... äitiänsä piti eileen sivistää, jotta mitä kääkyrän toistama tarkoottaa. Toki Pau ja Peu aamuusin toivottaa huomenet suomeksi, mutta siihen se sitte melekeen jääki molempien kohoralla. Täälei yleensä sen kummemmin huomenia tai muutakaa toivotella, mutta näitten kohoralla tuo on tullu tavaksi. Ei me Tipinkää kans sen kummemmin huomenia toivotella, alootetahan juttu sitte ku siihen tuloo aihetta. Yleensä hänen näkemistä unista... kova on niitä akttelemaan ja yllättävän hyvin muistaa pätkiä niistä. Mäki muistan nähäneeni unta viimeyänä, mutten yhtää jotta minkämoosta. Aamulla herätes vielä muistin, mutten enää mitää. Tokkopa tuo mitää tähärellistä oli. Joissaki unis oon olevinani YK-joukoos takaasin ja tutuus palaveluspaikoos, jotta jotaki seki varmahan merkittöö. Jaahans, josko menis ja laittaas kaffin tippumahan ja siirtyys etuterassille sitä ryystelemähän. Toivotan viälä kaikille hyvää pyhäpäivää, sitteku päänne tyynystä irti saatte!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti