sotilaan

anoppila tuli sitte käytyä ja ruaakki omakustanteesesti nautittua. Toki ei mentykää sinne sillä ajatuksella, jotta ilimaaseksi syätääs, emmainakaa. Mutta hyvät oli einehet, ei siinä mitää ja oluttaki tuli aiva niin palio ku halus... ei palioa tarvinnukkaa tuara, ku kerran yksin melekeen sitä join. No, siinä tiätysti isovanhemmat halus seuruatella poikansa jäläkikasvun kans ja me katteltihin sitte kutakuinki päältä. Mutta menihän se, olipaha olutta... Tuonne matka ei kestäny erestakaasin ku sen tunnin, jottei se kumminkaa niin kaukana ookkaa. Mutta ny ollahan oltu jo toinenki tovi kotona ja pian koittaa levon aika. Jotta huamenna sitte herätähänki jouluaattoon, onkohan se jotenki erimoosta? Siitä sitte aamulla heti ku heräälen.