huomenta

taas täältä Wanglukin kykän aamusta, kukot jo täyres vauhris ja peittää kutakuinki muuta äänet allensa. Mutta ei sentään ruakakunnan heräämis-/herättämisääniä. Mutta ei nekää enää juurikaa haittaa, reilus kuukaures niihinki tottunu aika hyvin. Mutta ilimanki tosiaan osaasin olla. Ilimastoonti saanu taas olla päällä, justihin hetkeksi sammutin ennenku teetä menin laittamahan. Ja nyt söinki aamupalaksi sellaasen sämpylän johona jotaki siemeniä, oli taivaallisen hyvää. Olivat vain viimmeeset sämpylät leipomosta ku Jari eileen kävi ja lisäksi sain yhyren tumman leivän vaikka kaks oli tilattu. Mutta jos tänään satuttaas menemään sinneppäin, niin maharollisesti olis lisää saatavilla aamupäivästä. Pitänee kattoa, jotta mikkon suunnitelmat kunhan tuo rakkaus tuosta heräälöö. Jotta ilimeesesti on paikallisekki oppinu leipää syämähän, ei tääläpäin nin palioa länkkäreitä oo, jotta yhyren leipomon tuatteet menis kerralla. Mutta leipomon kapasiteetti saattaa olla hyvinki pieni, mutta luulis sitä lisättävän tuallaasen menekin takia. No, kattotahan kuinka leipien kans menöö, sen tumman säästän kumminki kinkun kaveriksi, sämpylöötä eiookkaa enää ku uks... pitihän vaimollekki antaa maistiaasia ja itte söin iltapalaksi. Mun chililöörtaakit oli vain kummasti vajentunu, vaimo tunnusti heti hiukopaloikseen silloontällöön jokusen siivun napanneen. Hyvä niin, ettei kukaa muu ollu rasialla käyny... silloon olis toimenpiteet ollu aiva eri luakkaa. Nyt vain se, jotta otetaan seuraavaksi isoompi pakkaus, että saa myäs rakkaus. Kattokaas, runoa pukkaa näin joulun alla... Ja sitä tulevaa tai lähestyvää joulua täälä kylällä ei havaatte kuinkaa, ei soi mikkää joulupimputukset eikoo koristeita mihinää. uureksivuareksi saattaa jotaki pikkuusen ilimestyäkki ja saattaa jokunen rakettiki taivaalle lennähtää. Mutta meirän tontilla ei ammuta raketin rakettia, joskus muinoon lankimies pikkupäissään ampuu raketin melekeen mun korvan viärestä ja soli se viimmeenen raketti. Tuli ikuunen rakettikialto tontille. Ampukoota ulukopualelta ja ostakoot rakettinsa itte. Minen osta yhtäkää rakettia, enoo koskaa mihinää ostanu enkä osta. Olympiakoris jouruun pitämään ankaran puhuttelun nuarelle hoitajalle ku oli ensiksi ostanu talon piikkiin rakettia ja sitte ampunu niitä kerrostalon parvekekäytävältä. Silloon siinä yksikös loppuu rakettien paukuttelu ja hoitaja maksoo raketit itte. Ristus, sai likka sellaasen puhuttelun jotta varmahan muistaa. Otti opiksensa ja siitäki tuli aiva kelevollinen hoitaja. Muistaakseni, Enkä eres nimiä muista, ja hyvä niin. Jotta siinä taas sivuttihin pikkuusen joulua ja muitaki juhulia. Jotaki toimitusta kaiuttimista kuuluu, vissihinki niitä hautajaasten kuvioota. Tänään pitääs sitte vissihin olla se tuhkauspäivä. Sen suuntaaset kuuluus olevan toimenpiteet, oon tuota selostusrytmiä ennenki kuunnellu. Joulustav ielä sevverran, jotta tänään pitää hoitaa ne ainoat lahajahommat, siirtää poikulien vanhemmille pikkuusen kullekki lahajoohin. Saavat sitte ostaa mitä poikulit oikiasti tarttoo. Eikä nua enää mitää pikkupoikia ookkaa, jottei sitä krääsää pääse enää niinkää kertymähän. Taitaa kaikki harrastaa partiota ja siinä hommas aina jotaki tarvitahan. Jotta siinon sitte lahajojen saajat, aikuuset eioo lahajojen tarpees, aiva turhaa toisillensa ostaa/antaa osittain tai kokonaan tarpeettomia ja uhurata niihin aikaa ja rahaa. Niitä kynttilänjalakoja jokaasella on aiva piisalle asti, eikä muutakaa roinaa kukaa tartte. Jotta siinä sitte lahajoostaki pikkuusen. Mitähän sitte moittiis? Einy oikeen tuu mitää miälehen, jotta tairan ruveta orottamahan, jotta koska laittaasin sen puuron jonka sitte jukurtin kans naatiskelen. Wangluk vaikenoo, mutta vain hetkeksi.