sunnuntai

aamu ja ihimeen hiliaasta... ei musiikkia tai muutakaa kaiuttimista, vaimia passon jumputus jostaki kaukaa. Toki kukot on kuittaallu jo kauan, mutten enää sitä oikeen kunnolla rekisteröökkää. Siihen on jo niin tottunu, jotta osaako pian iliman ollakkaa, pitääkö reissuun lähties nauthoottaa joku aamu ja sitte laittaa viireltä nauha soimahan... no, tuskin kumminkaa. Ja nyt voin mainita, jotta eioo sumun häivääkää, pientä piliviharsoa mutta muutoon kirkas taivas. Taitaa tulla taas kohtuullisen lämmin päivä. Tämänkää päivän ohojelma eioo vielä selevillä johtuen taloutemme herännäisyysprosentiista. Mutta yks homma kumminki on jo tiaros, son tuo vessanpytyn vesiropreema. Siiton se tyhyjennysvipu melekeen irtipoikki ja pitänee ottaa se irti ja kattoa saanko itte sen ehejättyä. Muistaakseni oon sen kerran pikaliimalla laittanu, mutta siiton jo vuasia ja voi näin olla ettei enää pysy. Mutta keksin siihen jonku virityksen jolla sen saan toimimahan. Onhan mulla se monitoimityäkalu ja ruuvvimeisselit... ja sitä mainittua pikaliimaa. Niillä uskoosin hommasta seleviäväni, mutta jos en niin veikkaan kylältä löytyvän jonkusorttista apuaki asiaan. Jos sitä tarvitahan. Ja tuo meirän pytty on saksalaasta valamistetta, jotta kaupasta saa siihen uuren osan ku menöö vanhan kans paikalle. Mutta siinä yks tiaros oleva homma. Tulipas teehen mukavasti lisämakua ku muistin laittaa hankkimaani hunajaa. Tein niitä marinootuja valakosipulia ja siihen piti olla hunajaa ja sotinki sellaasen pienen pullon. Muistelin, jotta joku täälä kylällä tai lähimailla tuottaa hunajaa, jotta pitää sitä kysellä. Oon sitä lähihunajaa tuanu sinnekki ja on oikeen hyvää ja jokseenki erimakuusta ku sohojolas tuatettu. Vaikka toki yhtä makia, mutta vissihinki paikallismaku erimoonen. On tosiaan johonaki rapiat juhulat ku tua passon jumputus kuuluu tännekki, tuumasin vain jotta mitäs onkaa sitte paikanpäällä. Tääläku tuntuu olevan aina volyymit täysillä paikasta tai tilanteesta riippumatta. Muistan joissaki juhulis, jotton pitäny suajata korvia ku on joutunu kävelemähän siitä kaiuttimien erestä ja jos tukka oli piree niin varmahan heiluus... Kello lähentelöö jo pian kahareksaa ja koko ns. ruakakunta tuntuu olevan unten mailla meirän siiven lisäksiki. Lankomiäs on vissihin sitä kalaa haalimas, tuntuu menevän mukavasti kaupaksiki ja sitä kuulemma saa haalia matalasta vetestä vaikka kuinka. Ja paikalle ei pääse muutaku kyseesen aurinkokennofirman miehet, portilla on pykälämise vaharis. Enoo nähäny, jotta onko sillä asesstusta, mutta saattaa sillä siälä kopis joku torrakko ollakki. Ruakaa on joskus siihen viäty, niin kovin lähelle porttiakaa ei kuulemma parane ajaa ja kuvaamista ei kannata harkitakkaa. On kuulemma siksiki tarkka vahti. En sitte ymmärrä, jotta mitä vahtimista siinon, tottapahan tiätävät ku ovat sellaasen systeemin laittaneet. Alue on aika laaja ja niitä aurinkokennoja hehtaaritolokulla ja näitten lankomiästen hommana on pitää kennojen laustat kasvistosta puhtaana. Jotta ku saa valamiiksi niin toisesta päästä saa aloottaa. Kovaa tykkäävät tyämiähistä ja ovakki saaneet olla jo pariki vuatta, nyt jo vakituusinaki jonkuaikaa. Jotta siinä molemmille melekoonen lottovoitto, saara vakituunen työpaikka iliman minkäämoosta ammattikoulutusta. Mutta nyt sitte vuarenvaihtees onki ainaki pari vapaapäivää, ainaki huominen ja ylihuominen. Ensimmääsestä päivästä enoo varma, mutta saattaa olla seki. Ainaki koululaasille tästä tuliki kohtuullinen loma ja justiin viime viikolla oli kaks päivää, jotta kertyy niillekki niitä lomia. Ja lisänä vielä opettajan poisolosta lisäpäiviä. Mutta siitoonki jo marmattanu, jotta antaa sen sitte olla. Jaahans, se alakaas olla pian sitte puuron ja kaffin aika. Jotta pääsis jollakilailla päivähän käsiksi on ensiksi syätävä aamupala, jotta jaksaa... teherä tämän kaiken suunnitellun. Tai ykshän mullon vasta suunniteltu, mutta sonki sitte sitäki vaativampi. Ja lisää veikkaan olevan tulos. Jos Suphanburiin tuloo matka niin saa Chang ookaalla, mä kattelen vierestä. Mutta nyt sinne köökiin.