kinkku

tai sen pualikas kotiutunu ja maistiaaset jo toki otettuki parin leivän päällä... hyvää oli, Jari oli taas onnistunu kaikinpualin, niin sualaukses ku paistoski. Saa taas ens vuanna teherä saman. Ja liha oli taatusti tuaretta, oli sinä aamuna teurastettu ku se haettiin, jotta seki teköö siitä entistä parempaa. Pualikas viiren kilon kinkusta piisaa mulle vallan mainiosti, Tipi syää siivun tai pari ja muille ene eres tarioa moista herkkua.Leipää sain kans, yhyren tumman leivän ja sitte pualisen tusinaa vehenäsämpylöötä. Niillä mennään tuan kinkun kans, varsinki ku pakkases on yks tumma leipä lisää. Ja päälle joko oliivilevitettä tai sulatejuustoa... ja Jari oli taas teheny aiva loistavaa sinappia, pikkuusen tulisempaa, mutta maistuu kinkun kans oikeen passelilta. Jotta tänään illallisella syän joka tapaukses kinkkua, muu ruaka saa olla vaikka mitä. Ja ei tartte aiva heti olla einettä, pari kinkkuleipää tunti sitte syätynä piisaa toisenki tovin. Nyt nakuttelen etuterassilla tuulettimen alla ja kuuntelen kärsivällisesti Nostalkian joululähetystä ystäväni LEOn kera. LEOkin hikooloo, enemmän ku mä. Siitä Jarin nurkilta pikku-Tescosta hakaasin pullollisen Kulov-votkaa ja maksooki peräti 300bht... eli yhyreksisen juuroa. Jotta jouluksi pikkuusen parempaa. Kulov nyt pakkases kenaamas, pian siitä saatan napanterit ottaakki. Illas tai päiväs ei sitte sen kummempaa ohojelmaa ookkaa, kunhan täs rariota kuuntelen ja tuumaalen omiani. Esi. YK-joukoos viettämiäni jouluja, niitä oli kaks. Ensimmäänen oli -76 Kyproksella ja toinen -89 Namibian Omegas. Jäläkimmäänen oliki siitä erikoonen, jotta vietin sen keskuspäivystykses, jotta kaverit pääsi jouluaterialle komppanian komentopaikalle Baganiin. Olinhan jo aiemminki tottunu joulut töis viettämään, jotta se tuntuu jotenki tutulta ja oikeurenmukaaseltaki. Olinhan sinne vasta menny ja kaverit oli ollu keväästä asti ja olivat näin oikeutettuja joulun viettoon. Muistaakseni toisena joulupäivänä oliki sitte komennus partioon ja silloon käytiin Baganissa vielä jouluruakia syämäs ja evakuootihin siitä muutama pullo punkkua partioreissulle mukaan. Sen muistan ikuusesti ku aamusella proton lavalla heräälin kummalliseen ääneen. Äänen lähäre seleviski pian, ku aitauksen läheesyyres mennä tömötteli norsulauma samalla pikkuusen äännellen. Sitä aamuherätystä en koskaa unohra ja siton mukava viilistellä, ne äänet oli jotenki niin epätorellisia ja erikoosia. Ja olihan näkyki aika epätorellinen, norsuja oli varmaan parikymmentä ja töminä oli aikamoonen. Jotta sellaasia joulumuistoja muistelin tänään jo aamusta. Kyproksella vietetystä joulusta eioo niin erikoosia muistoja, sattuu olemaan vapaata koko joulunaika ja se kulahti messissä aikalailla tiukkaan ja siitäki johtuen kovin selkeitä muistikuvia ei pääse olemaan... toki jouluateriat syätiin ja kokit pani parastaan, mitää ei puuttunu ja niitä syätiin vakiintuneen tavan mukaan monta päivää ja tais olla pari yätäki. Tääläv ietetyt joulut on kaikki samammoosia, ei mitää erikoosta juuri kuinkaa. Huomanna ajattelin, jotta voitaas mennä syämään Mukataata johonki, mutta ei samaan ku silloon ku tänne tultiin. Mutta kattotaan, jotta mennäänkö huomenna tai myähemmin, silläkää eioo juuri sen kummemmin väliä. Ja meneehän nua joululaulukki aida poistiehensä, välihin kumminki jotaki muutaki pääsöö tulemahan. Frank Sinatra tuas justihin yhyren laulun purotteli ja aiva piti keskittyä kuuntelemahan. Nyt sitte Loiri vetääsöö varpusen jouluaamuna. Hiliaasuutta.