aamu

alakoo sillä ku heräsin jokseenki reippaaseen passon jutkutuksehen, jostaki se ensiksi kantautuu ja sitte tuli pikkihiliaa musiikkiki mukahan. Taitaa olla viikatemiäs viaraallu, musiikin rytmistä päätellen. Ja tua tapahtuu jo viiren kantturoos, mutta nousinki jo kuurelta ku tuntuu jottei se uni enää pääse ryyppäytymähän. Jotta paree nousta ja laittaa teet hautumaan. Aamupalana on puuro maitoon laitettuna ja sen kans kaurasämpylää levitteellä ja chettarilla... mutta aiva heti eioo sen aika, panin vasta kaurahiutaleet maitoon vettymään ja mikrotan sitte samalla ku paahran sämpylänpualikkaat. Mitähän mä tuas aamusella tuumasin, jotta jostaki pitääs nakutella? Mutta ne ajatukset vain tahtoo karaata jonnekki, ei niitä kerkiä kuinkaa ylähä laittaa. No, tuloo jos on tullakseen. Nojoo, eileen sitte ehtoopäivällä havaattin jotta meirän jääkaapilla oli käyny varkahia. Toinen suklaalevyystä oli saanu jalaat allensa ja sen tekijäksi paliastuu tua saatanan lankomiäs! Saatana, jotta meinas olla lähellä jotten kurkuttanu tuota saatanan rimpulaa! Ja enoo sanonu ku satakertaa, jotta mun jääkaappihin eioo kellää asiaa, niin tämä saatanan pässi menöö ja vetää suklaalevyn naamahansa. Vittu mikä ääliö. Aiva niinku eioo tarpeeksi, jotta ostetahan tähän talouteen KAIKKI ruaat ja siihen liittyvät, niin tämä menöö ja ottaa omin luvin sellaasta joka tosissaan eioo hänelle kuinkaa kuuluvaa. Mutta son näitten yksinkertaasta ajattelua, jotta kaikki perhees kuuluu kaikille. Mutta MUN jääkaappi ei torellakaa kuulu kaikille ja sen oppivat taas eileen. Tai saiva tkertauksen asiasta ja nyt ei sitte täs jääkaapis säilytetä enää yhtää mitää muutaku meirän omia juttuja, ettei kenenkää tartte käyrä akttomas ja tuntia kiusausta jotaki ittelleen kuulumatoonta sieltä ottaa. Ja asia ei vielä jääny tuahon, sen selevittely jatkuu vielä tänään ja aiheena on se, jotta pitääkö mun oikiasti laittaa kotonani lukko omaan jääkaappiini? Saatan sen teheräkki, se eioo konsti eikä mikää sellaanen siihen saara. Erellisen kerran vastaavan teki nyt jo eresmenny alakoholisitinen lankomiäs, mutta se otti ja joi melekeen pullollisen sankkaria ja sai siitähyvästä melekeen ilimaasen lennon terassilta kohtuullisen kauas... Viime hetkellä tuli peruutus lentoon ja sen syynä ei ollu mikää muu ku lennonjohto. Jotta sellaanen episoori taas täältä perheestä, Tekis mieli sanoa, jotta perseestä, mutten kumminkaa sano. Tipi yrittää tietysti kääntää asiaa parhain päin, mutta tekemättömäski asiaa ei saa kuinkaa ja niinku sanoon asia ei jääny eilisehen. Mutta niinku jo mainittin, tapaus on esimerkki tästä yksinkertaasesta ajattelutavasta joka täälon vallalla, ensinnäki se jotta kaikki on yhteestä ja sitte toiseksi jotta mistää ei jäärä kiinni ja jottei kukaa havaatte mitää. Ja mulla ei ollu ku kaks suklaalevyä jääkaapis, jotta vissihin kuvitteli mun muistavan asian väärin. Suklaat oli säästetty aiva muuhun tarkootuksehen ku näitten paskaasihin suihin! Saivat aiva tarpeeksi suklaata ku äiteensä tuli syksyllä suamesta ja toi ainaki viitisen kiloa erimoosia suklaita. Niin palio, jottei kaikki vaatteekkaa mahtunu. Silloon sanoon, jotta me ei vaatteita tuara, muttei tuara suklaatakaa, jotton paras kattoa mitä laukkuuhinsa laittaa, mutta suklaat sinne kumminki meni. Vaatteet tais jäärä meirän varastoon paffilaatikkohon ja siälä saavat olla kunnes kiikutahan johonki keräyksehen. Noniin, tulipas siinä taas kohtuullinen vuaratus. Jotta palatahan asiahan jos aihetta siihen on. Ja palaan vaikkei aihetta olisikkaa. Tiämmä. Päivä alakaa valakenemahan ja musiikki senku kiihtyy, veikkaan ettei ookkaa viikatemiäs käyny, saattaa olla vaikka munkkijuhulakki kysees. Mutta onneksi meitä eioo kutsuttu, en oikeen olisi juhulaviiliksellä. Ainakaa justihin nyt. Mutta saunaviiliksellä saattaasin olla ja tairanki soittaa Jounille ja kattotahan josko saunasessio olis paikallaan. Mutta nyt puuroa ja sämpylää, tulisko paree miäliki?