torstai 30. tammikuuta 2020

Immigration

ei menny sekää aiva putkehen, taas keksivät lisää kopioitavia ja niitä käytiin sitte nurkan takana olevas kioskis ottamas. Sitte alakoo se allekiriootusten rumpa, jokainen paperi piti allekirioottaa, joku suiaanki kertahan. leimasimet kävi kuumana, ennenku virkaalia pääsi laatikostaan ottamaan sen tärkeimmän leimasimen jolla siihen passiin pätkästään päivämäärä jota ennen pitää hakia leimaa lisää tai lähtiä maasta. Ja ajatelkaa, jotta oon maksanu vuaren passista monella maahantulolla 170€ ja nyt maksoon yli 60€ kaharen kuukauren leimasta... mitä järkiä tuas sitte on? Jos mulata kysytähän, niin ei yhtää mitää muutaku rahastetahan moneen kertaan. Ja kaks kuukautta leimaa. Ja viisumin voimmas marraskuulle asti. Nojoo, mutta huhtikuulle tuli leimaa, jotta keritään hyvin poistuakki. Ja sitte toinen virastokäynti Tipin asioos oliki laillansa suhku ku poikien isä tuli tilaasuutehen kahtakättä heittäen, niinku hiaroja. Jotta ei niistä paperiista tullu sitte yhtää mitää. Taas olis teheny miäli lyärä ja hyppäjyttää, mutta hillittin itteni miahuullisesti. Siitä sitte SriPrachanin kulumille LEO-Kahavilaan eineelle ja pikapikaa maalikaupoolle... ja sitte hakemahan mun konttorituali Jounilta ja siitä sitte Tescoon pikaasille ostoksille, jotta kerkisin kotio maalaushommiin. tuali on hyvä ja ei ollu kalliskaa, jotta Jouni ansaattoo taas kiitokset. Jaa, mutta siite LEO-kahavilasta oliki pari kuvaa: Oikeen siisti ja etuusaki paikka, ruaka oli hyvää ja annokset suuria. Söin porsaankyliyksen ja soli oikeen soosilla ja pienellä muusikupilla varustettu ja maistuu oikeen hyvältä ja oliki passelin kokoonen lounaaksi. Mutta nyssitte takaasin maalaushommiin, puolet viälä tekemättä ennenku saan ovet paikoolleen. Kolomas vesipäivä menos, kattotahan muuttaako tua maalaushomman päätös tilannetta ja kuinka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti