tälle

päivälle näyttää tulevan Suphanburin keikka, joku pankkijuttu joka hoirettava tänään ja sellaanen paikka vain tuala. Samalla sitte takaasintulles jään Jounille saunomahan. Ja saatanan suklaarosvo saa nurkumatta ajella, sanoon vaimolle jotta ei eres tartte kysyä, jotta jaksaako... nyt ei väsymystä valiteta kuinkaa. Mutt pääasia on, jotta ehtoopualesta saunotahan! Viimeksi saunonukki ennen joulua, jotton jo kovaapalio tarpeenki niin ulukoosesti ku sisääsestikki. Meillä Jounin kans ruukatahan puhuristautua molemminpualin saunomisen yhteyres ja ennen sitä ja jäläkeenkipäin. Nyt äts etuterassilla kaikes rauhas nakuttelen ja orottelen aamupalaa, kaffi valamiina... Tuos aamulla tuumasin kaikemmoosia muistleuuta joita vois nakutella, mutta en saanu valamiiksi jotta mistä aloottaas... Tein muutoon sellaasenki huamion, jotta reissus lyhkääsemmäkki nakuttelut kiinnosti enemmän ku täältä maalta teheryt pikkuusen piremmäkki. Onkohan niin, jotta tämä maalaasuus ei niinkää kiinnosta, tai sitte on niin moneen kertaan tullu selevitettyä samoja asioota. reissus olles joka päivä reilusti yli sata lukijaa ja nyt parina päivänä reilusti sen alle. Ja sitte tietysti kuvien sinne sekaan laittaminen jokseenki virkistää sitä luettavaa ja antaa paremmin kuvaa asioosta, mitä ne nyssitte sattuuki olemahan. Katkaasoo ainaki sitä selostusta, samoon vireoota oon sinne laitellu, reissus niitä tuliki kuvattua joka päivä ja joskus useetaki. Mutta katton nuata muisteloota, jotta viittinkö niihin alaata, kiinnostustaki saattaas joillaki olla ja saattaasin ainaki YK-hommista koittaa joitaki juttuja saara aikaaseksi. Olinhan sentään vain kakskymppinen ku ensimmääsen kerran niihin reissuuhin lähärin ja soli kovaa erikoosat maalaaspoijalle lähtiä ensimmäästä kertaa ulukomaille ja lentokonehella! Mutta siihen/niihin sitte maharollisesti tuonnempana, jos innostusta piisaa. Ei nämä kylän tapahtumat niin erikoosia oo, eikä täälä mitää tapahru muutaku näitä perheen keskeesiä selekkauksia niinku ootta havaannu. Milloon joku käyttää rahoja väärin ja milloon toinen pöllii sille kuulumatoonta ja sitte on tua lepsahtava likka... Kääkyrä mua eniten murehruttaa, sen kohtalo eioo kovinkaa hääppöönen ku äitinsä näyttää kutakuinki suistuneen raraltaan. Eileenki oli häippäässy johonku ja vieny poikansa Nokin hoitooa siltä sen kummemmin kysymättä. Ei kuulemma kuuntele ketää, teköö justihin kuinka itte tykkää ja haluaa. Voi rustuksen saatana ja vaikka mitä. Mutta nymmä haen kaffia ja ryystän sitä kunnes tua rakkaus saa aamupalan laitettua.