keskiviikko

aamu alakoo samammoosella pimputuksella, mutta ainaki alakoo aika matalalla volyymilla. Mutta alakoo kumminki jo viiren kantturoos ja nyt ku kello on jo pikkuusen yli seittemän on äänenvoimmakkuus pikkuusen jo noussu. Mutta son jännää, vaia niinku jollaki ksylofoonilla pisteltääs menemähän ja välillä jollaki huilulla... mutta taitaa olla viimmeenen päivä, tänään tai viimestään huamenna sitte pistetähän uuni kuumaksi... näinhän täälä ruukatahan teherä, joskus toki kovin rahakkairen kohoralla saatetahan pikkuusen pirentää sitä valavojaasaikaa, mutta yleensä neliäntenä päivänä on tuhkaus. Ja seki on jännä, jotta kukoot on aiva hiliaa, pikkulinnut vain sirkutteloo, tai ainakaa kukkojen kuittaaluja ei juuri nyt kuulu. Eikä kuulunu aiemminkaa, vaikka musiikki oli vaimiampana. Jaa, jotta mitähän sitä tänään? Mullahan oli tarkootus alootella sitä ovien maalausta... jaa, jotta alootella. Tottapahan se samalla sitte lopetellahanki, ei siinä koko päivää tuhuratakkaa, mutta varsinaanen maalaus suaritettava sitteku aurinko ei enää paista suarahan etuterassille, jottei oo aiva liika kuuma ja maali kuiva ennenku kerkiää suihkauttaa... toki ristikot jokku irroottelen ja maalaalen sitte vaikka tuas pihamökin kuistilla. Jotta onhan siinä puuhaa yhyreksi päiväksi. Muuta asioontia eioo ainakaa mun tiatohoni tullu, mutta kattotahan nyssitte kunhan päivä varsinaasesti alakaa jotta onko jotaki suunnitelmia tai tarkootuksia olemas. Ensiksi on toki aamupalan laitto, puuroa tänään ruakalistalla ja tarpeita siihen on vaikka kuinka. Ja tänään vois vaikka kokeella uusiksi sitä maissileipää ja koittaa jopa onnistua paremmin... pieni satsi vain taas ja nyt neste oikian lämpöönen ja hiivaa riittävästi. Lihamureke ja valakosipuliperunat olis kans ollu mukava teherä, muttaku se torireissu jäi eileen tekemättä ja Tescoonkaa eioo juuri mitää asiaa. Jotta mennään tämä päivä normaaliilla einehillä, onki täs kokki saanu monta vapaapäivää, ku oon omia tekemiäni syäny. Makaroonilaatikko loppuu eileen ja piisashan siitä syätävää moneksi kertaa ja nopia on laittaa annos valamiiksi. Tääläku ei ruakia juurikaa lämmitellä, monesti niitä vain piretähän pöyrällä kärpäsverkon alla ja siitä sitte jokahinen ittellensä ottaa lämpöösen riisin lisukkeeksi mitä sattuu olemahan. Niitä juhularuakia viälä näytti eileen olevan, sitä sitkiää kanaa jota en juurikaa suuhuni pane. Jotta jos/kun kanaa syän, sen on oltava tuareesta valamistettua ja pitää olla kunnolla maustettua, eikä mitää mausteliämiä mauttoman kanan kans. Tuos olis ollu norialaasta lohta tariolle. Robinsonis eileen, mutta ei kumminkaa otettu, kallistaki näytti olevan. Mutta olishan tuallaanen filee mukava nakata uunihin sipulin ja kerman kans ja teherä siihen vaikka perunamuusi kyytipoijaksi... tai sitte lohikeitto. Siihenki myytihin valamiita pakkauksia, niis oli pääkki mukana, jotta saa kunnon liemen tehtyä keittoon. Oli muuten monipualinen ruakakauppa tämä mihinä käytihin. Joka laatua oli ja montaa vaihtoehtoa niin tuaretavaras ku pakasteiski. Oli oikeen mukavaki vain kattella kaupan tariontaa moneski miäles. Jotta ei täälä mitää jää kaipaamahan, kaikkia löytyy. Ulukomaalaasista tavaroosta vain joutuu maksamahan enemmän, mutta niinhän son aina tuantitavarootten kans jokaases maas. Ja tualta löytyy saksalaasia ja sveitsilääsiä jusutoja ja vaikka mitä makkaroota ja lihatuatteita. Ja sitte oli lihoja laitettu valamiiksi pienempihin settihin, jotta kätevä ottaa lihat vaikka kaharelle syäjälle tai pienempähän ruaanlaittohon. Lohta enoo kertaakaa täälä ostanu, mutta jos sattuus Tescos joskus olemahan, saattaasin jokusen meraljonkin ottaa vaikka vain kokeeksi pistää uunihin perunootten, sipulin ja porkkanootten kans... johan täs meinaa näläkäki tulla ku tuallalailla pitää ruaasta vouhkata. Ja vasta joka-aamuunen vöhöriä tee juatuna. Eioo viälä aamupalan aikakaa, jotta pikkuusen malttia kumminki. Aamun usvaa vieläki aika runsaasti ilimas, mutta pian tuoki siitä selevenöö. Jotta sitä orotelles vaikka kaffinkeittoon sitte tästä.