aamu

alakanu ja kohtuullisen aikaasin, ennen viittä jo kävi seleväksi, jottei tuu uni jatkumahan ja on aika nousta tiputtamahan kaffia. Siinä kerkisin tuumaalla eilistä silimäklinikan reissua ja sielä tapaamaani miestä. Kuuntelin sivusta kun tämä 84-vuotias (ikä selevis myähemmin) jutteli saattajansa kera monemmoosista asioosta. Juttu meni siihen vaiheeseen, jotta rupesivat muistelemahan Berliinin muurin murtumista, jolloon liityyn keskusteluun ja ilimootin sen tapahtuneen -89. Mies pyysi mua tulemaan lähemmäksi juttelemaan, hänellä kun oli vissiin kuulolaite joko pois tai sitte vialla. No, mähän m enin ja siinä asiasta juteltiin ja muisteltiin DDR:n johtajiaki samalla ja sain kuulla muistavani hyvin asioota. Oikeen mukava keskustelu ja ei tarvinnu kovin ääntä korottaakkaa kun saatiin juttumme juteltua. Kotvasen päästä tätä herraa kutsuttiin toimenpiteeseen ja sieltä tultuaan toivotteli vielä hyvää jatkoa ja kiitteli keskusteluusta. Toivottelin samoon ja kiittelin kans, aina mukava jutella uusien tuttavuuksien kans. Tuosta keskustelusta jäi tosi hyvä mieli pitkäksi aikaa ja sitä vielä tuos aamulla lepäälles tuumasin ja mielessäni toivottelin herralle hyvää jatkossakin. Tuollaasella ja tyylillä sitä päriääki ja jotenki ajattelin siinä samalla ittiäniki, ei mulle oo ollu koskaa vaikiaa jutella ihimisten kans ja vaistoan sen, jos joku haluaa jutella tai sitte ei. Ja soli hauska siinä orotustilas, jotta meirän keskusteluun otti osaa muukki ku tämän herran saattaja, ykski orottava (siis vuoroaan, ei muuta) vanhempi rouvashenkilö kertoi keskusteluun liittyen mielipiteensä valtakunnan hallituksen toiminnasta ja sanoinkin olevani kutakuinki samaa mieltä. Jotta hyvin on toimittu vaikka kaikki ei tykkää. Mutta eihämn koskaa aikaansaara sellaasta tilannetta, jotta kaikki tykkääs kaikesta ja kaikista. Nojaa, se siitä keskustelusta. Tänään sitte on vuaros taas Kurikka ja orotettavis pikkuusen toisemmoosta keliä, vähä saattaa sarellakki, jotton syytä varustautua markiisin esilleottamisehen ja muistettava muutamia asioota kirkolla pakata autoon mukaan. Mutta kello on vasta niin vähä, etten vielä aloottelekkaa omia aamuaskareita, niinku salaatin valamistelua ja muuta vastaavaa. Nautiskelen kaffista ja aamupalasta, sitte ku sen aika koittaa. Ei tuolta pihalta saa mitää selevää, jotta sataako vai ei, mutta rännistä kuuluu pikkuusen jotaki, jotta saattaa vaikka sarellakki. Pimiää on, pihavalot pikkuusen tianoota valottaa, mutta ei palioa. Toivotahan, jottei aiva koko päivää satelisi, ennusteen mukaan orotettavis olis kuuroja, jotta koitetahan uskoa siihen. Huomiseksi on ennsutettu parempaa keliä, mutta se nähärähän sitte ku ollaan huamises. Mutta nyt tähän päivään ja uutisten pariin. Käytän lähteinä lähinnä YLEn kanavia, IS on toinen jota seuraan, jotta siinä melekeen ne joita tuloo kattottua. Ensimmäästä enemmän ku toista.