eileen

sain vihiroon aikaaseksi selevittää asiaa jonka tyttäreni on mulle jo aiemminki toimittanu. Tyttäreni on tösi palavelukoris Vaasas ja siälä asuu Tauno (nimi muutettu yksityysyyren takia) joka kertomansa mukaan palavellu YK-joukoos. Rupesin sitte asiaa selevittämähän ja laitoon kyselyä sulietuulle veteraanisivuulle joita naamakirias muutamiaki aiheen mukaasia. Ja ei menny aikaakaa ku löytyy kyseesen herran palaveluskaveria. Ensimmäänen laittoo kuvia ja toinenki, jäläkimmäänen asuu Israelis ja olis halunnu numeron johon vois Taunolle soittaa. Mutta tyttäreni kertoo herran muistin olevan aikalailla huonolla hapella, jotta sen jäläkeen kaveri peruuki numeropyyntönsä ja lupas maharollisesti ens kesänä tänne tullessaan käyrä paikanpäällä. Itte meinasin käyrä, sitteku se sallitahan ja käyrä vaikka vain välittämäs terveesiä joita saattaa viäläki tulla.

kuvassa Tauno palaveluskaveriensa kans ennen lähtöä Kyprokselle. Mutta en kerro, jotta kuka Tauno on. Erelleen samasta syystä. Mutta mielenkiintoosta tuollalailla koittaa selevittää kaverin kavereita, vaikken ketää näistä tunnekkaa. Nämä herrat olivat MP-joukoos, eli MilitaryPolice ja niitten kans en onnekseni joutunu juuriaa tekemisihin. Vaikka kaikki joita tapasinki reissuillani olivat läpeensä mukavia kavereita. Vastaavas tapaukses Ilmajoella olin vaikuttamas siihen, jotta veteraanille hommattiin Nobel-muistomitalli ja siihenhän ovat oikeutettuja kaikki jokka on palavellu ennen vuotta 1988 ja näinollen Tauno olis siinä porukas. Mutta kattotaan kuinka homme edistyy, voin tarvittaes olla paikalliseen yhyristykseen yhteyres ja saavat hoitaa homman tyylikkäästi. Mutta jotenki tuli hyvä mieli asiasta, niin nyt ku aiemminki. Kaveria ei jätetä.