sunnuntai 4. lokakuuta 2020

sunnuntai

alakoo niinku kaikki muukki päivät aika varahin. Tosin vasta ennen kuutta nousin kaffia tiputtelemahan. Mutta olipahan mukava päivä eileen ku tuala Jurvan ytimes oltihin pitkästä aikaa vaunusta evästä ihimisille myymäs. Oli oikeenki mieltälämmittävää havaata ja kuulla, jotta meitä oli kaivattu ja orotettu. Varsinki Iris-tyttönen (enoo varma kiriootetahanki yhyrellä vaiko kaharella iillä...) on aina mukava nähärä vaikka pikkuusen ujonsorttinen meinaaki olla. Mutta hän on tykästyny maierän kana-cashewiin ja nykki otti ittelleen kaks annosta... Ja melekeen kaikki vakituusen asiakkaat käviki, olisko muutama ollu johonaki reissu ku ei näkyny. Ja sai/piti selostaa silimäjurru usiampaanki kertaan, mutta tein sen aina kulloonki sopivalla koostumuksella ja jätin joitaki yksityyskohtia pois, jottei juttu menny liika pitkäksi. Thaimaan tilannettaki toki piti siinä päivittää ja siunaalla. Toki siunaalunsa sai tämä kuppaanen korona-aikaki monehen kertahanki. Kuinka se meitä koitteloo ja kuinka tuloo viälä koittelemahanki esim. teollisuutta ja ravintola-alaa. Yäkerhoja en surkuttele kuinkaa, non sellaasia tunkupaikkoja, jotta joutaaki panna paussille siksiaikaa, jotta tilanne jokseenki asettuu. Mutta ruakapaikkoja pikkuusen surkuttelisin jos ne jouruttaas taas laittamahan kiinni. Vaikka se meirän laarihin kuinka sataaski, mutta lisää väkiä jäis taas tyättömäski entisten lisäksi. Mutta jäähän täs maas muutoonki väkiä tyättömäksi, paperitehtaita lopetetahan ja muutaki teollisuutta siirretähän muualle ja myyrähän pois kotimaasesta omistuksesta. Ja ainaku tällääsiä järiestelyytä teherähän, on niitten YT-neuvotteluutten aika, vaikka kuinka etukätehen luvatahan tyäpaikkojen pysyvän. Son se voittojen tavoottelu etusijalla, ei niinkää tyäntekijöötten tyän turvaaminen, son sitte muitten asiana ja onneksi siihen viälä ainaki on elimet olemas. Jotta kovaa tärkeetäa sioota siälä vaunulla eileen toimitettihin, lisäksi viälä joitaki henkilökohtaasiaki asioota, mutta niistä ei yhtää mitää. Son mukava, jotta ihimiset tuloo juttelemahan ja mullon aina aikaa toimitella niitten kans, varsinki jos eioo asiakkaita jonoksi asti. Palio on sellaasia, jokka vain haluaa jutella, eikä meiltä tartte aina mitää ostaakkaa. Muistan yhyrenki vanhemman miähen joka aina ruukas käyrä juttelemas ja kovaa kiitti ku kuuntelin ja hänen kans toimittelin. Kaffinki ruukasin tariota tälle faarille, mutta eioo enää tänä keväänä näkyny, olisko kunto huanontunu tai jotaki muuta. Jotta oli oikeen mukava päivä ja havaattin, jotta ittelläki oli ollu ikävä näitä mainittuja asioota ja tätä arkia jota ollahan ny jo usiamman vuaren pyäritetty. Mutta tästä se taas alakaa ja ensi viikko onki sitte melekeen täys toimintaviikko, Teuva vain on tiistailta pois. Mutta tänään on tarkootus mennä pualukka- ja siänireissulle oikeen evähien kans, hakaasen viälä Tuulan puuvajasta kuivia sytykepuita, jotta saan kunnon praasun laitettua ja makkarat paistettua. Jaffia toki pulloohin kummallekki aj lisäksi tukevat voileivät, jotta varmahan jaksaa... Minen viäläkää kovaa raskahia meinaa kanniskella, mutta eiköhän se reppuseliäs mee pualukkasankooki siinä mihinä muukki tavarat. Jotta nyssitte kaffia lisää ja pian puuroa. Hyvää sunnuntaita joka pualelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti