maanantai 19. joulukuuta 2022

illallinen

muarostuu siten, jotta Tpi hakaasi karulta pikkuusen ja sitte syätihin eiliset samalla. Hyvää oli taas kaikki, vasemmalla oli rapiaa possua ja sitte oli keittoa johona oli sekä maksaa jotta jauhelihaa. Jotta oikeen passeli illallinen ja ei tullu kallihiksi ku ittellä oli riisiä keittimes. Täälähän ruukatahan pitää riisikeitin päällä kaikenaikaa, kun ei koskaa tiärä jotta kellekkä näläkä tuloo ja näin siihen on saatavilla nopiasti helepotusta... musitatta sen thaimaalaasen ruakakellon, se kuvaa oikeen osuvasti tämän valtakunnan ruaka-aikoja. Ei täälä perheis nourateta mitää sen kummempia aikoja, jokahinen syää silloon ku on aika ja yhyres syärähän vain juhulien aikahan ja sillooni se saattaa olla pikkuusen vaillinaasta, jotta joku osallistuu ja joku taas ei. Eioo yhteisiä kaffiaikoja, jokainen juaa silloon ku tykkää ja viarahille ei sen kummemmin kaffia tariota, ne jokka osaa ja tiätää saattaa itte hakia kaffinsa ja son poikkeuksetta murukaffia. Enoo täälä kellekkää kaffia tarionnu, vaimolle vain aamuusin keittelen kupposen, mutta juakoot muut sitä murukaffia. Nyt tosiaan alakaa omat kaffit loppua, jotta hakaasin seiskasta kelevollsita murukaffia jota oon sitte koittanu kokeella ja eise aiva maharotoontakaa oo. Jotta ei se kaffi mulle mikää kynnyskysymys pääse olemahan, osaan vaikka olla ilimanki vaikka se välillä kuinka hyvältä maistuuki. Niinku tuo votka. Hyväähän son sootaveten ja jäitten kans, mutta ei sitäkää viitti kovaa palioa lipittää, eioo mitää vastetta eikä varsinkaa hyätyä. Muutama kuppi ennen levolle menoa mukavasti rentouttaa ja saattaa jopa auttaa nukahtamiseski. Eileen C laittoo viestiä, jotta oli menos kattomahan potkupallon loppuottelua tuohn aika lähelle, mutta en ilimoottautunu mukahan, si moinen potkiskelu kiinnosta yhtää ja ei varsinkaa ku alakoo vasta kymmeneltä ehtoolla ja olis kestäny pualilleöin. Olin silloon jo täyres unes, niinku yleensäkki. Ja C keroo, jotta illasta oli muarostunu kohtuullisen kostiaki, jotta säästyyn paliolta kun en moiseen lähteny. Mulle riitti ku tänään kattelin YLEn sivuulta ottelun maalit ja loppuhuipennuksen. Nykyään en jaksa/viitti juurikaa urheelua kattoa, naisten rantalentopalloolu ja naisten tennis on ainoita joita viittin kattoa... eikä puhettakaa, jotta jotaki piljarttia tai vastaavaa viittisin vaharata, jääkiakko on sellaanen jota jaksan kattoa laillansa niinku toisella silimällä ja touhata samalla jotaki muuta. Mialuummin katton sitte koosteet josita saan tiatooni sen, jotta kuinkon kulloonki käyny. Mutta nyt pian mennähän liki seittemää ja alan asettua ilta-asentohon ja kohta yläkertaan ruutuviihteen pariin. Tänään en kuvaanu vireota, mutta koitetahan huomenna keksiä jotaki kuvattavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti