jääkaappi

on hyvä ku se eioo täynnä kaikemmoosta syätävää, slloon ei tuu niinkää syätyä juuri mitää turhaa kun sinne ei sellaasia ostakkaa. Niinku täälä, nyt eioo juuri muutaku juamia, syämisiä ei tarttekkaa, kumpiki on jo tällepäivälle saanu syäräksensä ja meinaan, ettei muuta tarttekkaa. Herelmiä olis hyvä olla, mutta enköhän päriää ilimanki lopun päivää. D-Rangen entiset paarinpitäjät kävi iltapäivällä ja Kristianin kans istuttiin kaupalla toinenki tovi kun naiset oli syämäs. Siinä tuli otettua pari purkkia LEOa ja siihen kun sitte söin sen PadThain niin johan oli hyvä tilanne. Kuuntelin tuos soffalla äänikiriaa ja pari kertaa taisin purota kyytistä kun torkahrin... Nyt kuulokkeet iltaa varte lataukses, jotta kestää sitte nukkumahan mennes kuunnella ainaki sen tunnin verran. 20 päivää saa kuunnella ilimaaseksi ja sitte son se vajaa kymppi kuukausi, mutta pitää kattoa jotta kuinka sitä tuloo kuunneltua, kerralla ku ei oikiastaan voi kuunnella ku yhtä kiriaa ja neki tahtoo kestää sen parikikymmentä tuntia ja eihän sitä kaikenaikaa kykene kuuntelemahankaa. Päivällä kuuntelin sen puolisentoista tuntia kun olin rannalla ja sielähän son oikeen passelia toimintaa, se paperikirian lukeminen kun on pikkuusen hankalaa kun aurinko paistaa ja asentoa pitää muuttaa. Kaupalla kattottiin, jotta alakoovat nyt koristella kaupan etuosaa, sanottiin kauppiaalle, jotta se joulu meni jo, mutta nauroo vain ja köynnöstä ja valoja tuli aikalailla aseteltua. Mutta onhan se uusivuasiki kumminki tulos, jotta josko sitä varte sitte koristelivat. Meillä kotona tuskin sen kummemmin koristellaan, en mä ainakaa meinaa mitää asetella, jotta jos joku meinaa niin siitä vain. Tuloo se uus vuasi siitä muutoonki, ei sitä varte tartte sen kummemmin koristella, ei mun ainakaa. Muistaakseni meillon joskus joitaki koristeluvaloja ollu, mutta lienevät menneet roskiin neki kaiken muunki ohes. Pari vuotta ku oltiin pois niin sinä aikana meni palio tavaraa rikki ja tietysti kukaa ei ollu ostanu uutta tilalle. Ja kaikki rikki menneet oli meirän hankkimia. Mutta niinku aiemminki oon sanonu, ei se sinällään mua yllättäny, mutta siinä suuresti vituttaa se näitten välinpitämättömyys toisten omaasuutta kohtaan, aiva niinku kaikki muitten oma olis yhteestä ja sitä voi käyttää ja rikkoa niinku tykkää. Niinku ne mun työkalukki oli häipyny pikkuhiliaa ja yhtäkää eioo tontilla näkyny. Mutta nyttemmin hankitut työkalut mahtuuki kassakaappiin ja sinne ei pääsekkää kukaa muu ja kaikki tulee sinne mahtumahan tai laitan sinne kaikki maharolliset jokka sinne mahtuu. Veittet ja muut keittiötarvikkeet menöö kans sinne, samoon niinku kaikki muut joita voisivat hävittää tai rikkoa. Ei kukaa tartte tai osaa käyttää kananmunan leikkuria, mutta seki oli rikottu, enkä tiärä jotta kuinka soli rikki saatu. Mulla soli kestäny usiamman vuoren ja ei ollu mikää heppoonen laite, jotta jonku oli pitäny oikeen tosissaan yrittää sitä rikkoa. Mikä ajaa sellaasta tekemähän? Sekö, jotta vituttaa kun eioo ittelläs ellaasta, vaiko mikä? Nämon niitä asioota jokka jää iliman vastausta. Kello lähentelöö kuutta ja hämäräki alakaa hiipiä, niinku se kuumeinen mies töistä kotio. Kristian ja Umm saivat paarinsa vuakrattua jollekki norialaaselle ja sen erustamalle mp-klupille joka meinaa sen ravintolana pitää ja sellaaseksihan se keriittihin jo paarista muuttaakki. Eli keittiö on täysin varusteltu ja samoon kaikki juomakaapit sun muut, viinanmyyntiin vaarittava lupa vielä kuulemma puuttuu, mutta sen jäläkeen onki vissiin pian paikka aukaastu. Pitäähän siälä käväästä, jos vain saavat sen pian auki. Oonki vain pari kertaa käyny paaris istumas ja en kauaa kerrallakaa, mutta eioo suurempaa miälihalua ollukkaa. Krisun kans siinä rupateltihin paikallisista ravintoloosta ja pitseerioostaki, mutta kattotaan, jotta viittinkö mitää pitsaa tilaalla illalla, taitaa olla aiva turhaa syärä enempää. Mullon täs SangSomia muutamahan kuppihin ja ne saa tälle ehtoolle riittää ja riittääki. Täsku oon hetki aikaa tuumaallu ja nettiä plarannu, onki härärä erenny jo melekeen pimiäksi. Nopiaa se tapahtuu ja päivä pysyy kutakuinki saman mittaasena, sohojolashan se rupiaa pikkuhiliaa pitenemähän, mutta ei sitäkää aiva heti havaatte. mutta toivotahan, jotta sitte huhtikuun aluus päivä on jo reilusti piree ja kelikki pikkuusen paremmat. Vaikka ei sohojolan keliistä koskaa pääse tiätämähän, silloon kun keväällä -20 täältä tultihin tuli lunta vielä aika reippaasti silloon kun Sarvijoella karanteenis oltihin ja Tuula meitä sinne huolsi. Oliki muuten lositava huolto, kaupasta tuli justihin sitä mitä pitiki ja pyykikki pestihin ja tuatihin viikattuna takaasin. Sittemmin ostettihin pesukone ittelle, jotta huoltajan hommat väheni ja tietysti se karanteeniki loppuu sen parin viikon jäläkeen. Oli seki aikaa, mutta siitäki selevittihin. Ja olihan siinä monemmoosta vääntöä kun äiti alakoo olla huonommas kunnos ja sitä piti käyrä kattomas ja olemas sen kans, sittemmin tuliki toisemmoonen vääntö kun äitistä aika jätti, mutta oon ajatellu niitten vääntöjen käsittelyn jättää lähes olemattomaksi. Voisin toreta vain, jotta ahneus on merkillinen piirre ihimisis ja se saa uskomattomai asioota aikahan. Mutta niin siitäki ajasta selevittihin ja kiinteestö on nyt alillisesti mun/meirän nimis ja kellää eioo asiaan mitää sanomista. Nyt vain kattelen valavontakameroosta kelien kehittymistä ja kattelin tuos aiemmin, jotta Tuula aj Mauno sielä käviväkki tarkistamas hiiritilanteen ja saaliina oliki yks keitttiöstä ja varastosta ei saalista. Ja lämpö pysyny täysin asetetus tilas, jotta Jouni saa taas lisää sulukia hattuunsa. Sonki pian niinku pareekki intiaanipäällikkö. Jotta sellaast atarinaa tänään, kattotaan sitte jotta kuinka huomenis. Sitäku ei koskaa tiärä, jotta minkämoosia juttuja sitä miälehen tuloo ja kuinka ne saa sieltä ulostettua.