Joulu

se sieltä hissuksiin tuloo ja me vietetähän sitä täälä Cha-amis. Toises kuvas Tipi joskus muinoon oikian pukin konttorilla napapiirillä ja toises mä ainoalla keikalla viime jouluna Tuulalla Sarvijoella. Joulu eioo enää mulle oikiastaan juurikaa merkittävä juhula, en suuremmin perusta siitä ruualla mässäälystä (paitti, jotta Tuula teköö mulle maksalaatikkoa pakkaseen) ja siitä, jotta niitä ruakia sitte syärähän usiampana päivänä ja lämmitellähän erestakaasin... no, jos jotaki maksakotelon lisäksi kaipaan vois olla sillit ja silakat ja ehkä lohen ja siian mäti. Kinkkua saan tääläki, Jari on luvannu mulle paistaa ja panna pakkaseen, syän sitte vuorenvaihtees tai uurenvuaren pualella. Joulu ei täälä juurikaa sen kummemmin näy, jossaki on kuusi ja jossaki ilimalla täytetty pukkihahamo, mutta ei täälä sen kummempaa. Yhyres ruakapaikas kattelin Hua-Hinin uutisia ja sielähän sitte löytyy vaikka mitä. Veikkaan, jotta pääsis vaikka suamalaasehen joulupöytähän, mutta enoo menos enkä eres suunnittele. Saatetahan johonki aattona mennä syämähän, mutta ei sen kummempaa. Miälestäni son jokseenki lasten juhula ja niille se teherähän, sitte se siitä pikkuhiliaa muuttuu kun ikää karttuu. Työurani (hoitohommis) olin useen töis sekä joulun, että uurenvuaren, varsinki sitte kun lapset oli jo omillaan. Laillansa neki joulut oli oikeen mukavia, varsinki vanhiksen joulut musitan oikeenki hyvin. kerranki yhyren yökkökaverin kans paistettiin joka yö (kolome oli aina kerrallaan) kinkku ja tottahan siitä sitte piti aamulla sivaltaa siivuja... Itte enoo koskaa omas taloures kinkkua paistanu, silloon kun lapset oli pieniä oltiin usein niitten isovanhemmilla aattona ja sielä oli sitte sitä kinkkuva, ettei sitä tarvinnu kotona enää sen kummemmin laitellakkaa. Enkoo koskaa ostanu alennuksesta kinkkua vaikka kuinka olis ollu halapaa. Äiti kerran osti meille kun oltiin täälä ja sitteku sen pakkasesta otin ja jauhoon paremmat osat käytettäväksi popioihin huomasin, jotta sehän oli sualattua ja pikkuusen piti reseptiä sitte muuttaa jottei tuotteesta tullu liika sualaasta. Ja silloon rippeistä keittelin oivallisen hernekeiton. Ja sen saatan muuten teherä tääläki, toin meinaan pari pussillista kuivattuja herneitä, niistä se hyvä soppa tulooki. Jotta mulle passaa oikeen hyvin tälläänen hössötyksestä vapaa joulunaika, ei siivota sen kummemmin ku muulloonkaa ja ei osteta mitää turhia lahajoja kellekkää. Omia lapsenlapsia toki muistan, mutta lapset saa olla omillaan... Sori vain. Jostakusta tämä mun tyyli saattaa kuulostaa tylyltä ja saattaa sitä ollakki, mutta tällääseksi tyyli on vain tullu ja tällääsenä se meinaa pysyäkki. Oltiinhan me kaks joulua sohojolas ja viimmeenen aiva omillamme kotitaloos. Ja sinä ensimmääsenä joulunä oli Äiti vielä olemas ja syätiin yhteinen jouluateria Tuulan ja Maunon kans ja tairettiin olla Tuulalla vielä kinkun lopettajaisiski, jotta kinkkua ja koteloota tuli syätyä aiva piisalle asti. Ja niinku jo mainittin, maksakotelo on se ainoa jota oikiasti kaipaan, Tuula teköösen kutakuinki äiteen reseptillä, mutta ei pane niin palio voita... mutta hyvää son joka tapaukses. Tipi tuas vieres setvii lottojuttujaan ja mä kuuntelen Helmi-kanavaa täs nakutelles. äsköön vaimo moittii, jotta kuinken sille vastaa ennenku havaattti, jotta mulloli korvais napit... Jotta sellaasta joulusta, palaan siihen varmasti vielä monta kertaaki. Joulumusiikkikaa ei oikeen jaksa kiinnostaa, mutta siltä ei oikeen voi välttyä jos kotomaan kanavia kuunteloo. Helmi ei ainakaa vielä liikaa sitä soittele ja jos soittaa, vaihran rokkirariohin... Jotta sellaasta tälläkertaa.