sunnuntai 11. joulukuuta 2022
sunnuntai
alootettu ja ei mitää isoa poikkeusta erellisihin. Eileen lukijoota yli 220 ja se panoo nakuttelemahan, jos ei entistä ahkerammin niin panoo kumminki.
Maisema on vielä pimiänä, mutta ei täs kauaa tartte orottaa ku valakeneminen koittaa.
Areenaa tuumasin, jotta taitaa olla niin, jotta näkyy vain yhyrellä laitteella. Illalla kun yläkerras yritin kattoa iPadilla, niin ei mitää, eikä puhelimellakaa, mutta TÄLLÄ LÄPPÄRILLÄ KYLLÄ. Jotta joku sellaanen mysteeri täs taitaa olla. Ihimeellsitä se tahtoo tuo tekniikka olla, jotta kaikkia ei millää kykene ymmärtämähän, mutta täs tapaukses on hyvä, jotta näkyy eres jostaki kun kerran suojaukset sun muut on kunnos.
Ja veronmaksaja saa maksamalleen verolle eres jotaki vastiketta, ristus notta.
No, potkupalloa en kattoosi muutoonkaa, en vaikka näkyys kuinkaki hyvin, enoo koskaa ollu siitä kuinkaa kiinnostunu. Muutakaa urheelua tuloo aika vähä kattottua, jääkiakkoa joskus jos hollille sattuu ja hiihtoa jos on jokku isommat kilipaalut menos. Mutta yleensä kattelen niitäki niinku toisella silimällä, ei oikeen innosta kaikenaikaa seuraamahan, jtta tuloo siinä sitte touhattua jotaki muutaki. Vaikka laitella ruakaa tai muuta vastaavaa.
No, tänään sunnuntaina voiski ottaa ja ajella vaihteeksi toiseen suuntaan, eli kalasatamaan asti, sitte on rantatien molemmat päät otettu laillansa haltuun. Ja sairaalan markki kans pitää käyrä kattomas, siälon markkinat maanantaisin ja sinne voiski sitte vaikka huomenis mennä.
Jotta fillaroontia, kevyttä syämistä päivän teemana. Herelmiä vois kopata jostaki kojusta, mankoa ja ananasta ainaki. Papaijaa enoo vielä nähäny, mutta jos sitä sattuu olemaan niin vois ottaa vaikka enemmänki jääkaappiin. Papaija on yks mun suasikkiherelmä, varsinki ku son oikeen kunnolla kypsää ja mehukasta. Samoon toki mangoki ja miksen ananaski... ja ne pikkupanaanit on kans tosi hyviä, maistuu oikialta panaanilta eikä niinku sohjolan raakana tuarut ja varastoos kypsytetyt roikaleet.
Se eilinen iltaruaka oli aiva passeli, mutta tänään sitte jotaki muuta, mitähän solis? Varmaan kanaa... kana on kyllä täälä parasta, voittaa possun selekiästi ja nautaahan täälä ei juurikaa teherä, osittain uskonnollisita ja osittain muista syistä. Nauta on täälä lähes aina tosi sitkiää ja tuntuu, etteivät malta sitä tarpeeksi kauan kypsyttää ja näin se jää lähes aina sitkiäksi. Enoo itte koskaa kokeellu, kaikki ruakani oon teheny possusta ja pikkuusen paremmasta ruhon osasta, niinku sisä- ja ulukovileestä. Joskus saa kunnon kylykisiivuja ja niistä saa aikaan läskisoosinki ja mullahan on (kotona tsoin) Liiterin muusivärkkiä, jotta pitääki tekaasta heti uurenvuaren jäläkeen kunnon läskisoosi muusilla. Voi, aiva sylyki herahtaa suuhun ja melekeen maistuuki. Rajasaaren Ollille (Kentuckin mies) ainaki maistuus... Olli on ikänsä lännellä asunu, mutta säilyttäny upiasti pohojalaasen murteen, ainaki kiriootukses, puhees enoo vielä keriinny olla. Veljensä Timo osti Jurvasta (aika läheltä meitä) taloon ja on sitä laitellu kuntoon, vissihin meinaa joskus keriitä siälä olemahanki... tai olisko myymäs, mistäs sitä koskaa osaa sanoa. Mutta hattua nostan Timollekki kun lomiansa jaksaa sielä viättää ja lentää viuhahtaa erestakaasin moneenki kertaan vuoren aikana. No, jokahinen omalla alillansa.
Mä jatkan tätä aamua laillani eli siirryn soffalle ja ajtkan eilistä prittisariaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti