päivä

jo puales ja lounaski käyty nauttimas ja samas paikas. Kannabis-kauppaki oli siinä matkan varrella, jotta sieltä pieniä täyrennyksiä ja uutena tuo tee.

saatan sitä keitellä iltasella kupposen, yks pussi riittää kahteen kertaan. Siinä kaupan eres oli sitte hollantilaanen pariskunta ja niitten kans siinä pikkuusen tarinootihin, oikeen meinas naurattaa kun mies kysyy, jotta oot varmahan englannista... no, oikaasin hetimmiten ja toki sohojolan tiesiväkki, puukenkämaas on fiksuja ihimisiä. Kuvasivat kauppaa, kehootin menemään rohkiasti sisälle kattomahan valikoomaa, jotta mitää ei tartte ostaa ja myyjä oikeen mukava ja ystävällinen kaveri.

ruakahan oli taas totutun hyvää ja samas paikas ja samas pöyräs. Tälläkertaa otin paistettua riisiä kasviksilla ja kanalla. Passeli niinku yhyristetyksi aamupalaksi ja lounaaksi. Illalla sitte vain jotaki kevyttä tuosta rannalta. Rannalle en sitte viittiny mennä vaikka olis ollu sopiva tuuliki, kattotaan huomenna sitte. Rakkaus ilimootti jotta tuloo torstaina, jotta täs on vielä pari päivää tätä vihiriän lesken oloa... no, ei se olo palioa muutu, voi olla jottei tartte joka ekrta itte lähtiä mitää hakemahan ku vaimo osaa tuon kielen ja osaa ottaa justihin oikiaa ruakaa. Vaikka oon mäki syäryksi saanu joka päivä. Thaikkujen syäminen ku on vain koko päivän jatkuvaa ja eivät oikeen ymmärrä sitä, etten voi enkä halua syärä kaikenaikaa vaan haluan pitää ruokaalulle omat ajat ja nourattaa niitä.

tuos paikallinen ruakakello... Noniin, mennähän ohojelmas etiäppäin, eli lukutuakio yläkerran partsilla, suihku ja lepo kuulerin alla.