Thaimaalaasesta

ruakakulttuurista piti jokunen rivi nakuttaa. Jotta se poikkiaa melekoosesti länsimaisesta, täälä samalla aterialla torellaki syärähän kalaa, kanaa ja vaikka possuaki ja useen samalta lautaselta. Eikä ne kuinkaa keskenään sotaa pääse käymähän, useen meki kun ollana isommalla porukalla ravintolas syämäs, tilatahan kaikki ruaat kerralla ja sitte niitä yhyres siitä syärähän, mä koitan vain kattoa, jotta jokaases lajis on omat ottimet ja jottei kukaa ota omilla sosimilla... Ja keitokki tuloo samahan syssyhyn ja kaikki syärähän riisin kans, oikeen keittona syätäviä keittoja ei oikiastaan ookkaa, paitti sitte niis länkkäripaikoos, mutta minen niis juurikaa käy ja jos käynki en syä keittoa. Valakosipulileipää otan joka paikas mihinä sitä vain on, sen osaavat teherä tosi hyvin ja kun täälä eioo ku valakoosta leipää niin siihen se sopii oikeenki hyvin. Moon tääläki (ninku muiski mais johona oon oleskellu) aloottanu ruakakulttuurihin tutustumisen aiva perusasioosta ja opettajana mullon ollu silloonen tyttöystävä ja nykyynen vaimo joka tutustutti ensimmääsillä kerroolla esim. Mukataahan ja sitte muihinki ruakihin ja oon vuasien varrella oppinu siätämähän kaikkia mausteita ja joskus johonaki ravintolas oikeen ihimettelevät kun syän yhtä maustettua ruakaa ku paikalliset. SomTam-salaatti on yks mun lempparieta ja se täytyy olla tulinen, muuten se ei maistu miltää. Rannalta kun sellaasen hain ja pyysin sen tulisena ei tekijä siitä teheny tarpeeksi tulista... ajatteli tiätysti, etten sitä kykene muuten syämähän... Tipi laittaa siihen viis chiliä ja tämä rouva vain yhyren ja melekeen olin jo viemäs sitä takaasin, mutta ajattelin kumminki syäväni sen kovaan näläkään, Ja onhan täälä sellaasiaki ruakia johona on sekaasin lihaa ja kalaa, jotta kaikki on maharollsita ja ei kuinkaa erikoosta, ei ainakaa täälä. Ja kaikkia oon maistanu, jopa rillattua rottaa ja se rotta oleskeloo riisipellos ja eioo roskia syävä lajike. Samoon oon syäny sammakkoa ja se eioo ollenkaa pahaa, mutta en sitä kumminkaa vakituusesti syä. Lisäksi oon maistanu kaikenmaailman hyänteesiä ja matojaki, mutta vain maistanu. Samoon niitä kanan jalakoja, niitä johona on kynnet kiinni oon maistanu. On paikallisten herkkua ja siitä teherähän keittoa joka sitte pistellään riisin kans. Ei siinoo juuri mitää syämistä, mutta mikäs siinä jos siitä joku tykkää. Mä tykkään toisemmoosista ruuista, niinku maksasta, erityysesti kanan maksasta rillattuna tai sitte possun maksasta hyvin laitettuna ja siton meillä aika useenki, jottoon joutunu sitä pikkuusen rajoottamahanki. Kanaa syän vaikka joka päivä ja joka kerta se teherähän pikkuusen toisin, mutta välillä maistuu possuki. Ja joskus jopa aamupalalla nakit, pekoni ja paistetut kananmunat. Tätä ruakakulttuuria ei pirä kattella sohojolan vastaava miäles, pitää ottaa toisemmoonen katsantokanta eikä pirä sen kummemmin vertaalla ja ei ainakaa arvostella, josei oo eres maistanu näitä ruakia. Minen oikeen piittaa länkkäriruusita, sen kummemmin kun sohojolankaa mauttomista ruuista ja siksikää en niitä tääläkää juuri syä. Joskus teen itte laatikkoruakia, mutta maustan ne aiva toisin ku sohojolas. Aikoonansa kun elettiin äiteen kans samas taloures, tein ne lähes maustamattomina, mutt anyttemmin sitte ne ei oikiastaan kovinkaa muistuta alakuperääsiä ruakia. Käytän aika reippaasti chiliä ja samoon muista asiaankuuluvia mausteita ja esim. munamairon teen kookosmaitohon joka tääläki monen keiton pohojalla. Mitäs viälä? Jotta maas maan tavalla, eikös niin ruukata sanoa. Aikoonani opettelin Kyproksella erilaasiin ruakiin ja siitä ne kokemukset alakoo kertyä ja oon aina kunnioottanu paikallisia makuja ja mausteita ja niin tääläki. Namibia sei palioa päässy tytustumahan paikallisihn makuuhin, meirän paikoolla ei ollu ku bushmannia ja ne eli siälä aavikolla ja puskis, joskus kävivät meirän tsekkarilla syämäs näkkileipää, mutta niillä ku ei ollu ja me annettihin sitte niistä rautaasannoksista ja varsinki kakaroolle tehtihin näkkäril juustolla. Olisinko kerran johonaki kyläs käyressämme maistanu käärmettä, tais olla anakondaa tai boaa, mutta oli aika jännän makuusta. Vähä niinku kanaa tai kalaa, erikoonen makus inällään. Ja sen kans sitte hirssipuuroa sormilla syären. Mahatautia ei tullu silloonkaa ja eioo tääläkää ollu ku pari kertaa ja oon sentään täälä reissnuu pian 15 vuotta. Jotta piretähän ruakakulttuurit omina ja koitetahan ajatella pikkuusen avarammin viarahista ja ei verrata niitä omihin. Emmä ainakaa vertaa, varsinki ku eioo oikeen mitää mihin verrata, ovat siksiki kaukana toisistaan. Jokku aina kyselöö perunan perähän, minen sitäkää kaipaa vaikka joskus sitä tääläki syän kun kohoralle sattuu. oon jo vuosia syäny enimmäkseen riisiä ja meillä onki käytös lähes aina jasmiiniriisi joka on yks parhaista lajikkeista ja nimenomaan täälä vilieltyä. Oliskohan siinä alakuhun tästä aihjeesta, toivottavasti tämän lukoo ne ennakkoluulooset ainaki ja miksei muukki. Peli jatkuu ja illaksi luvas maksaa, kalaa ja vaikka jotaki vihannestaki. Tipi teköö kun toi mukanaan niin palio värkkiä, jotta syärähän ne pois ennenku menevät piloolle.