kattotahan

kuinka väkiä kiinnostaa nakuttelut näin aattona kun sielä sohojolaski kello lähenöö kahareksaa. Eileen oli kolomannen kerran alle sata lukijaa, mutt silti kuukauren keskiarvo on aika korkia, kun on niitä yli kaharenkisaran päiviä ja tais olla yks yli kolomekkisataa. Kuuntelen parasta-aikaa SuomiPopin viimmeestä lähetystä jota juontaa Jaajo ja Anni Tuukalla vahavistettuna. kauan sitä lypsyä tekivät ja aika useen varsinki täälä sitä kuuntelin, se ku alakoo täälä yhyrentoista aikaan ja silloonhan oli pävä jo pitkällä ja yleensä oli aikaa kuunnella. Kattotahan sitte jotta kuinka uuret juontajat saa homman pelaamaan, meinaan sitäki toki kuunnella, mutta jään kaipaamaan Jaajon ja Annin naurua ja jaajon juttuja. Miksei Periski oli aikanaan oikeen hyvä ja niillä meni hyvin jutut yhteen. Nyt täälä kuuntelen Helmi-rariota, Nostalkiaa ja sitte tätä SuomiPoppia. Nyt Tipin terveystilanne pikkuusen parantunu, mutta erelleen harkinnas, jotta mennäänkö illalla syömään se pääateria vai mennääkö huomenna. Toimitahan tilanteen vaatimalla tavalla, eioo mukavaa jos toinen on vähäkää huonovointinen tai eioo parhaas maharollises tilas piremmän kaavan mukaan ruakaaluhun. Olin tuos justiin yläkerran terassilla lukemas, mutta se vaihtuuki tämän rarion kuunteluhun. Hiki valuu taas niinku joka kerta ja suihku sen jäläkeen teki enemmän ku eetvarttia. Ja sitte hyvää aloeveraa parranajon jäläkeen, ja sitte maistuuki LEO! Jokku nosta muisteloosta oon kuullu alakuperääsenä, mutta naurattaa vieläki. Jotta kuuntelen tätä nyt täysillä.

Nyt murukaffi vaihtuu tähän teehen, maistuu tosi mukavalta varsinki ku sujauttaa pikkuusen hunajaa. Pari mukillista jo menny aamupäivän aikana. Mutta nyt sitte pieni lepo.