keskiviikko 20. marraskuuta 2019

aamulla

oikeen mukava istuskella täs etuterassilla ja ryystää teetä. Aurinko vielä alahaalla vaikka valiennu jo aikaa sitte, mutta pieni tuulenvirekki tekee olemisesta tosi mukavaa. Taivas näyttää pilivettömältä ja ennustaa varsin lämmintä päivää. Temppelillä juhulat kesti yllättävänki kauan, musiikki loppuu siinä yhyrentoista kantturoos ja samoohin aikoohin kuulin väen palaalevan. Minen sinne ittiäni viittiny raahata, oli niin soma värkätä omiaan ja mennä aijoos levolle. Nyt sitte koululaasilla pieniä käynnistymisvaikeuksia, tai paremminki nuoremmalla. Vanhempi jo pasteeraaloo reppu seliäs ku nuaree vielä uinaloo täysillä... melekeen tuon osas arvatakki. Sen siitä saa ku kukkuu yätämyäre keskellä viikkoa. Mutta yks asia tästä talouresta puuttuu, enää kukaa ei oikeen itkemällä itke aamulla. Sen tuos heräällessäni havaattin, jotta jotaki puuttuu. Siten oo osannu kaivatakkaa, mutta se vain kuuluu johonki vaiheeseen näillä lapsosilla. Joskus tämä vanhempi itki ku ei saanu lähtiä kovaa varahi kouluun ja joskus nuaree itki ku piti lähtiä... son niin sellaasta. Kello jo seiskan yliki menny ja lankomiähet touhaa kans töihinsä lähtöä. Kulukevat samalla mopolla, säästävät siinä aika mukavasti siihen verrattun ajos molemmat omillaan jaelis. Ja täsku lähekkäin olevat. Nyt justiin alakoo kummilikan herättelyoperaatio ja ei aiva heti tuota tulosta. No, aika-aikaa kutaki sanoo se pässiki ku päätä leikattihin. Tänään isäni olis täyttäny 89 jos olis elonpäiviä piisannu, mutta siiton jo kulahtanu 11 vuotta ku on poistunu keskuurestamme. Kynttilän sytyttääsin, jos sellaanen sattuus olemahan. En muistanu eres ittenäisyyspäivän kynttilöötä ostaa ja täältä niitä ei oikeen taharo mistää löytää. Jos ei meiltä joitaki vanhoja tuikkuja jostaki lootien periltä löytyysi. Muistelen sitte isää iliman kynttilöötä, niinku aina muutoonki. Eileen se yks entinen jurvalaanen herätteli sellaasia muistoja jotta niitoon sitte kovaa tuumaallu ja tullu siihen tulokseen, jotta kirioottelen niistä sitte aiva erikseen niin ne jokka ei halua niitä lukia voi paremmin ne jättää välihin. Ja eihän näitä tosiaan kenenkään tartte lukia ja lopetanki tykkänään jos siltä näyttää jottei kukaa kattelekkaa. Taas kävi niin, jotta ahkera Pau kerkes aamupalan laittaa ennenku kerkesin puuronkeittoon. Jotta tulipahan sitte pisteltyä pekonit, nakit ja kananmunta tuulensuajahan. No, puuro kelepaa sitte vaikka lounaaksi jonsen muuta keksi. Keskiviikkoa mennähän ja viikko sitte lähärettihin reissuun, jotta yhtä lujaa se aika kuluu tääläki. Mutta on täs vielä aikaa jäliellä... Tuosta pitiki mainittevani, jotta son vekkulia tämä meirän täälä oleminen. Se eioo oikiastaan mitää lomaa, se vain on toinen kotipaikka johona ollahan aina se määrätty aika. lomaahan tämä tietysti on sielä oelvasta, mutta ei varsinaasesti kumminkaa. Täälon samallalailla talous olemas ja ne määrätyt hommat pitää tääläki teherä. Tosin on tuo Pau joka hoitaa taloutta kaikenaikaa ja en siihen juuri kuinkaa puutukkaa. Vastineeksi saavat ylöspiron meirän pualesta. kalliiksihan täälä eläminen ei tuu, varsinkaa jos/kun ostaa suurimman osan ruaastaan tai tarvikkeistaan näiltä maalaastoriilta. Tescosta ostaes pikkuuen kalliimpaa, mutta silti alle kolomasosa suamen hinnoosta. Ja ei täälä mitää maharottomia erikoosuuksia syärä, aiva tavallista kotoruakaa melekeen joka päivä. Ja mulle kelepaa nämä eineet, enkä osaa esim. perunaa kaivatakkaa. Riisi maistuu ja varsinki kana. Kanaa syän melekeen joka päivä johonaki muaros. Eileen oli aiva loistavia kalapihiviä ja possu-kasviskastiketta ja hyvin maistuu. Käyrähän me tästä kumminki "lomaalemaski" joka kerta ku täälä ollahan, yleensä Cha-amis ja Pattayalla. Pattayalla asuu Tipin serkku Oi ja hänen tanskalaanen miehensä ja heillä saatetaan jokunen päivä viivähtää ennenku siirrytään hotellikortteeriin. Sanoonki, etten enää mee sinne yhyreksikää yöksi jos tämä nuukajussi ei malta pitää ilimastoontia päällä. Ristus ku oli hankala nukkua ku oli kuuma ja vain tuuletin pörräs jalakoopääs. Ei sellaases oo mukava olla, enkä ymmärtäny koskaa hänen ajatustaan säästämisestä ku samaan aikaan oli vain verkko-ovi takapihalle. Jos on ilimastoonti ja sitä pitää päällä, on oltava kaikki luukut kiinni jolloon ilimastoontiki toimii niinku sen pitääki. Ei meiillä ainakaa oo päällä kaikenaikaa, mutta ei ookkaa ykskää luukku auki. Olohuonees meillon vain tuuletin ja se siihen piisaa oikeen hyvin, mutta ilimastoonti on päällä kaikenaikaa. Termostaatti toimii ja vastahan tuo ilimastoonti huollettiin täyrellisesti silloon ku se tuohon uutehen paikkahan asennettihin. Mutta kattotahan, jotta kuinka tälläkertaa teherähän. Asiat riippuu niin monest, jottei pysty eikä pirä kovaa suunnitellakaa. Jos vaikka joitaki naamatuttuja sattuus tulemahan Pattijoen suunnalle niin vosin lähtiä sinne vaikka aiva ittekseniki... tai sitte Tipi sais mennä ittekseen serkulleen ja mä johonki muualle. Mutta sen näköö sitteku sen aika on. Tipi on erelleen poikansa Bangin kans sairaalas ja poika toipuu pienestä operaatiosta suunnitelmien mukaan ja miskei toipuusikki ku äitinsä on hoitamas. Mutta seki asia kattotahan, jotta kuinka se etenöö ja toimitahan asian vaatimalla tavalla. Yks vaihtoehto on, jotta poika tuloo tänne toipumahan, mutta sen suhteen eioo vielä mitää tuumaaltukaa. Tai ei mulle oo ainakaa tullu tiatohoni. Nyt vasta saatellahan kummilikkaa opintiälle, hiukaset nätisti laitettuna. Pikkuusen on likka vielä uninen, mutta sen siitä saa ja oppia ikä kaikki. Nyt keitän ne pikkasta paremmat aamukaffit ja kuuntelen hyvää musiikkia Nostalkian asemalta. Hyvää päivänalakua sinne sitteku sitä alootteletta ja varsinki Lohjalle Raaka-Arskalle! Aamuja piisaa vielä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti