keskiviikko 27. marraskuuta 2019

sinne

lähti tanssiporukka ja en pirnales keriinny kameraa virittää... oli aikalailla hyvännäkööstä porukkaa. ASinaki kymmenen likkaa porukas ja ei nämä "meirän" likat huanompia ollenkaa ollu, mitäny pikaasesti kerksin silimäällä ku tuas portilla olivat. Tulin liika myähään tähän etuterassille. Pau teki mulle ruaakki valamiiksi, en meinaa rasioota aukaasta ennenku syän niin säilyy jännitys. Kaffit piti keittää ku meinas päätä ruveta kivistämään, Reinikaasta tuos aloottelin kattomaan ties kuinka monennetta kertaa, mutta en usko sen sitä aiheuttavan. Nostalkian lähetys takkuaa enemmän ku muut, jotta jatketaan sitte Suomipopilla jonsei liikaa pukkaa sitä lausuttua musiikkityyliä. Sitä minen viitti kuunnella sitte yhtää, ei se mummiälestä mitää musiikkia oo. Mutta saa taas jokainen pitää oman mielipiteensä, niin mäki. Mukavasti täs pikkuusen tuulahteloo, ettei renkää tuuletinta panna ollenkaa päälle. Vaimoki tuotapikaa kotiutumas, olivat tänään poistuneet sairaalasta ja nyt sitte laittaa poikansa kotikuntoutuksen oikeille urille ja pesöö pyykkivuorta... pikkuusen vissihin nua huoltohommat isovanhemmilla takkuaa, ainaki siltä tuntuu tuon selostuksen mukaan. Jotta ehkä jo viikonloppuna saapuu tälle tontille ja sitte alakaaki toisemmoonen komento. Meinaan ainaki tuon siivouspuolen suhteen. Mä jo tuola isoos keittiös alootin puunaamalla jääkaappia, oli menny aika törkyyseksi ulukoapäin ja piti oikeen hakia pikkuusen tehokkaampaa ainetta jotta sain eres isoommat taharat liukenemahan. Tuollaanen siivous/siisteys eioo täälä aina parhaasta päästä, näytinki Paulle, jotta likaa aiva liikaa ja voi useemmin ottaa ja hankitulla aineella teherä puhuristusta. Meirän jääkaapis ei vastaavaa oo, mutta sitä ei koko talous ookkaa käpälöömäs. Ja tuon ns. ulukokeittiön otan sitte ens viikolla paremmin tyänalle ja tuloo siistiytymään melekoosesti. Rautaosat saa maalia ja pöyrät saa uuren pinnotteen. Kerniä tai sitte oikeen muavimattoa. Rariosta ei tuu oikeen mitää järiellistä, jotta sitte juutuupin soittolista käyntiin. Leevi and the Leavingsia ja muuta mukavaa musisointia. Toki kolomatta naista ja eppujaki listalla, jotta non sitä kunnon musiikkia, niinku oon varmasti jonkukerran sattunu mainittemahan. Jaa, mutta onhanse kello jo pian neliäki ja niin son vain tämäki päivä kääntymsä ehtoon pualelle. Mehuviikkoa menty jo usiampi päivä ja oikiastaan yhtää ei tee miäli sen kummemmpin ystävääni LEOa ku rinkkiäkää ja silloon on turha moisia harrastaa jonsei siltä ekrran tunnu. Lankomieski kotiutuu töistään ja vissiin sillekki on eineet valamiiksi tehty, se ei oikiasti taira eres itte juuri mitää osata teheräkkää, enoo ainakaa koskaa sen nähäny tekevän mitää. Mä sentään osaan yhtäsuntoista, mutta täälä tuloo harvemmin laitettua. Tescos tosin kattelin, ettei olisi kallis sellaanen pikkuunen pöytäuuni, sillä vois vaikka makaroonikoteloa teherä, saatika vaikka leipää. Vuokaleipä onnistuus siinä oikeenki hyvin. Pitääki Jounilta kysyä, jotta mistä se osti niitä vuokia jokka mahtuu uuniin. Ittessään uunis on vain sellaanen matala pelti johona voi korkeintaan nisua paistaa. Voishan sitä joskus teherä vaikka pienen pullataikinanki, saatika sitte pienoosen pitsan... Lihamurekekki vois olla sopivaa, samoon moni muuki. Mutta kelepaa nämä paikalliset eineekki aiva hyvin, mutta olishan se mukavaaki itte välillä jotaki teherä omin pikku kätösin. Mutta toisaalta, näitä muitaki hommia alakaa tulla sillä vauhrilla, ettei joka paikkahan millää kerkiä. Eikoo tarkootuskaa, vaikka ei tänne olla pelekästään lonkkaa vetämähän tultu vaikka akkuja muka lataallahanki. Niin silti täälon pakko jotaki teheräkki, ei se aika kulu pelekästään ihimettelemällä, ei mun ainakaa. Aurinko se vain jaksaa paistella, mutta pikkuusen on piliviäki taivaalla ja välillä käyy sellaanen pikkuunen tuuliki tästä terassin ylitte. Moon täs koittanu kattella sitä invaliirimiestä joka osaa hiaroa kohtuullisen hyvin, käret ja jalaat olis hiarontaa vailla. Vasen olokapää alakaa kiusata pikkuusen, varsinki jos/kun silläpualella yrittää nukkua. Tipi tuaa tullessaan sitä vahavempaa linimenttiä, se ainaki auttoo jonsei hiarojaa löyrä ennen sitä. Se mainittu invaliiri ruukas täs pyäläällä sellaasella veivipyärällä jota polokoo sillä käsiveivillä ja toisella kärellä tyyrää. On vissihin jonku kyläsepän tekemä härdelli, vaikkaan ainaki niin ku näyttää siksiki erikooselta viritykseltä. Commuutteriki (son vähä niinku isoompi Hiace) häipyy tuasta pihasta, vissihin lisää musiikkiporukkaa juhulille LopBuriin johonka ne ketkutteliakki meni. Sinne on sellaanen tunnin matka, tuonne Ayuttajanin suuntaan, tai ainaki sinneppäin. Nyt rupes kaiutinmusiikki soimahan siksiki kovaa, ettei omaa musiikkia kuule juuri ollenkaa. Tairan kumminki vielä tunteroosen ketkutella, ennenku einehrin, ettei sitte illemmalla tartte jotaki nokkimista kattella. Jotaki kuulutuksiaki kaiuttimista nyt pukkaa, oliskohan jotaki vakavampaa tiaroostusta ku niin totinen on puheen rytmi. Jottei vain taas olisi joku kuallu... mutta siihen kuuluva musiikki vielä puuttuu. Postiki sitte taas rupiaa kulukemahan niinku ennen lakkoa, toivottavasti pikkuusen paremminki. Mutta siitäa siasta jokahinen saa lukia itte, en sitä ala sen kummemmin kommentoimahan. Totean vain, jotta ihimisen pitää tyällään tulla toimehen. Mutta josko nyt takaasin Reinikaasen pariin ja sitte pian iltaeinettä ja muuta ilta-askaresta. Eli ei yhtää mitää. Hyvää päivänjatkoa kaikille sinne, ku nyt pian alatta olla pualisen tiätämillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti