perjantai 15. marraskuuta 2019

päivä

pian puoles ja kiriaamattoman säännön mukaan voi ottaa vaikka kupinki. Mutta näin juhulapäivänä saa vaikka pikkuusen aikastaakki, söin justihin aiva loistavan PhatKhaPaon ja olihan maullaan. Pau tietää tasantarkkaan minkä tasoosesta mausteisuuresta tykkään ja osuu taas täyrellisesti. Hyvä maku jäi suuhun ja nyt huuhtelen sitä raikkaalla juomalla. Kävin Tipin viemäs Samchukin minivani-asemalle ja hän jo poikansa kans sairaalas orottamas sisäänkiriaamista. Kävin samalla reissulla Tescos täyrentävillä ostoksilla, ainoa mitä ei ollu oli tonic-vesi, mutta se ei juurikaa haittaa. Sain kuitenki kaurahiutaleita, maitoa, maissihiutaleita ja teetä. Juustoaki tuli otettua, kerran eileen vaimo toi leipääki, mutta sitte saapi leivät olla. Ja huomenna aamupuuro mustikkarouheella ja vaikka loraus maitoa. Herelmät jäi ostamatta, mutta huomenna on lauantaitori, jotta sieltä sitte isommat setit. Samoon sieltä possun maksaa ja muuta mukavaa einettä. Jotta näin se päivä täs vain menee ja iltaki tuloo sitteku on tullakseen. Televisiosta oli mystisesti hävinny yks piuha jolla saan tietokoneen koplattua siihen, etsinnät käynnis ja tuottanevat pian tuloksenki. Toki mulla vaihtoehtona käyttää pleikkarin piuhaa, mutta alakuperäänenki pitää löytyä vaikka sitte mistä. Oon antanu ukaasin, jotta mitää EI OTETA kysymättä eikä varsinkaa meirän poisolles. Kaikki eioo yhteistä, sen ovat jo ymmärtäneet, ainaki suurin osa. Ja enää en viitti kylille hankinnoolle lähtiä, jos jotaki tartten niin kylän valikoomat saa piisata. Jäitä tuosta lähipuarista ja juamiaki jos sattuu sitä tarttemaan. Jääkaapis meleko turha olusia palioa pitää ku tuosta likeltä saa kylymää juatavaa. Aamulypsy menos. Täälä sattuu aikatauluun paremmin ku alakaa 1100 ja silloonhan ollaan jo aika pitkällä päivää menos. Nyt siirryyn isoommalle terassille, tästä näkee hyvin kylän liikennettä ja aina joku poikkiaaki pihaan. poikkiaa vaikkei täälä juuri kukaa puhu muutaku omaa kieltänsä, lähikaupan poika taitaa olla vielä opiskelujensa paris ja ei välttämättä joka viikonloppu tänne tuukkaa. yleensä muualla asuvat tulee joka viikonloppu tänne, osalla lauantaiki vapaapäivä, vaikka se kaikilla ei niin ookkaa. Esim. lankomiehet tekee huomisenki töitä aiva niinku muinaki päivinä, ei eres yhtää lyhkääsempikää. Lapsukaaset toki on vapaalla koulustansa ja näin saavat nukuksia pikkuusen pirempään. Oikeen naurattiki aamulla ku kummilikkaa koitettiin herätellä kouluun, isosiskoo oli jo lähteny aikoja sitte ja samaan kouluun menevät. Lek piti vierä kouluun ku meinas myähästyä. Jotta son joka periantai sama juttu. kerran jäi periantaiksi pois koulusta, mutta tein vastaiskun enkä ottanu kaupunkireissulle mukaan, sanoon vain jotta jos oli aamulla huonokuntoonen niin on paree huilaalla kaikes rauhas jottei mee koko viikonloppu pieleen. Ja sama systeemi on ollu jo kauan aikaa voimmas, sairaita ei oteta reissuuhin, ettei mee olo vieläki huonommaksi. Täshän lähellä on terveyrenhoitajan vastaanotto ja oonki sanonu, jotta sinne passaa vierä huonovointiset lapsoset, ettei vain oo vakavammasta taurista kyse. laiskanmatoha son joka näitä välillä riivaa. Keu (isosisko) on varsin esimerkillinen koululaanen, aina innolla lähärös kouluun ja monesti menis jo vaikka kuinka varahin opinahjoonsa ja joskus jopa itkua tuherrellen joutunu orottamaan lähtölupaa. Ja koulu eioo kaukana, olisko kahtakaa kilometriä. Kylän toisespääs, temppelin vieres ja siihen laillansa sitte kylä päättyyki tai ainaki vaihtaa kylän nimeä. Tämähän on Wangluk tai WalgLuek kiriootustavasta riippuen. Ban Wangluk on kait se nk. virallinen nimi. Jäitä pitääs lähtiä hakemaan, mutta en taira näin juhulapäivänä vaivaantua itte menemään vaan orottelen jotta joku mopooleva tulee käymään ja laitan sen/hänet asialle. LungPeng kun vielä viime vuonna piti tuos nurkalla kauppaa niin sai huutamalla jäitä toimitettuna tähän terassille. Mutta ne ajat ei palaa, turha kaipaalla. Tuli niin kupu täyteen tuosta eineestä, jotta pitänee vissiin mennä ja ottaa ne viralliset päikkärit. Tai ainaki levolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti