aamut

alakaa toistaa ittiään, paitti jotta onse pikkuusen erimoosta ku eioo vaimo paikalla. Serviisi on jokseeni ennalta arvaamatoonta ja epävarmaaki. Niinku eileen ehtoolla yhtäkkiä havaattin, jotta koko talous lähtöö sen lullasänkynsä kans ja viipyyvät melekeen kahareksaan. Ja ei oikeen ollu mitää mitä einehtiä... no, en silti nääntyny ja siitäki selevisin. Mutta vaikka oon kuinka useen sanonu, etten mielelläni syä kovaa myähään illalla tukevampaa einettä vaan syän sen siinä kuuren kantturoos tai pikkuusen ennenki. nyt sitte hätäpäissään toivat jotaki kanaa torilta ostettuna ja kaikki täälä tiätää, etten oo toriruakin varsinaanen ystävä. Ne ei oikeen maistu sen kummemmalta, eikä tämä kana teheny poikkeusta, ainoastaan mukana tullu soosi pikkuusen korias tilannetta. Tipi oli toki pitäny kälylleen puhuttelun puhelimes ja kovaa aamulla kyseltiin, jotta haluanko aamiaasta... sanoon, jotta näet, jottoon täs aiva itte ittelleni einettä laittelemas. Söin muroja mairolla ja lisukkeena paahtoleipää cheddarilla ja nyt vihiroon sillä chilillä maustetulla löörtaakkimakkaralla. Sillä päriää pitkälle päivään. Ja nyt pikkasta paremmat sufeet. Tairan hommata ittelleni pienen sähkölevyn ja siihen aiva omat paistinpannun ja kattilan joilla saan/pystyn ittelleni kokkaamaan ja ei tartte ketää orotella. Vähä on hommia, mutta niistäkää ei tunnuta niin välitettävän. Näin ja ymmärsin kyllä, että ku sen lullan kans lähtivät. etteivät aiva heti palaja, mutta ei tullu kellekkää mieleen sanoa mitää saatika kysyä, jotta lähärenkö mukahan. Olisin saattanu vaikka lähtiäkki, tämän Rungin anoppilashan on ravintola ja siälä olis saanu ruakaaki samalla. Muttaku ei niin ei sitte. Ja sitteku on tämä kielimuuri, ettei tuu ymmärretyksi vaikka kuinka yrittääs yksinkertaastaa. Näytetään muka jotta ymmärretähän, mutta tosiasias ei ymmärretä enempää ku se sika pohojantähärestä. kaikkihan sitä ymmärtää, jotta ihiminen tuloo kiukkuuseksi ku verensokeri laskoo. Nyt tuli Jouni pihaan. Jatkuu piakkoon.